Superdieetti ja miksi en selvinnyt siitä - Päivä #14

Taas on viikko lopuillaan, ja huomenna on punnituspäivä, en millään malttaisi odottaa. Tämä, etten noudata mitään tiettyä dieettiä, tuntuu sopivan minulle. En kärsi samalla tavoin mieliteoista, kuin tiukoilla dieeteillä.
Joskus, kun olin mukana Superdieetissä olin jo toisella viikolla vihainen siitä, että myös vihanneslaadut olivat rajoitetut. Himoitsin tomaattia kaksi viikkoa, kunnes luovutin ja tulin siihen tulokseen, ettei Superdieetti ole minun juttuni. Paljon hyvää siitä kyllä jäi, kuten esimerkiksi säännöllinen ruokailurytmi ja runsas vedenjuonti. Ateriarunko jäi käyttöön, vaikkakin olen luopunut ruokien punnitsemisesta.

Superdieetti on varmasti toimiva sellaisille, jotka eivät ole yhtä lapsellisia kuin minä. Sain lyhyen dieetin aikana hirvittävän kiukuttelun päälle siitä, että joku muu päättää puolestani mitä saan syödä. Joku muu päätti puolestani mihin vuorokauden aikaan minun piti lenkkeillä ja montako kertaa viikossa minun piti heilutella kahvakuulaa. En vain kertakaikkiaan pystynyt elämään sen asian kanssa, että jonkun muun keksimät rutiinit kuuluivat niin vahvasti elämääni. Voi kuulkaa kun vain tietäisitte kuinka monta kertaa näytin henkisesti keskisormea Jutalle.

Itselleni sopii paremmin tällainen fiilistellen -dieetti, missä saa syödä mitä haluaa, milloin haluaa, urheilla tai olla urheilematta kun huvittaa, ei tarvitse syödä maitorahkaa jos ei tahdo, eikä tarvitse kakoa vehnäleseitä.

Tässä itse keksimässäni dieetissä on tietenkin sääntöjä:
1. Ruokia ei saa punnita, ellei se ole reseptin kannalta välttämätöntä
2. Ruokaa ei saa syödä, jos se on pahaa
3, Sallittuja ruoka-aineita ovat ainoastaan ne, mitä itse haluaa syödä 
4. Pitää liikkua niin paljon kuin huvittaa
5. Ei saa korvata herkkuja light-versioilla
6. Jos antaa mieliteoille vallan, pitää olla itselleen armollinen eikä saa soimata itseään

Nostan hattua teille, jotka pystytte olemaan Superdieetillä, minusta ei siihen ole.

On eräs toinenkin syy, kuin tuleva punnitus, miksi odotan huomista kuin kuuta nousevaa. Olen nimittäin ottanut askeleen lähemmäs haaveitani ja aloitan koirien oppismispsykologian opinnot huomenna. Olen haaveillut pitkään siitä, että pääsisin joskus työskentelemään koirankouluttajana ja nyt aloitan matkan kohti sitä! Vähänkö jännittävää.

Huomiseen!