Muistatteko tämän tyypin? Ei ole paljoa Pikku nälkää näkynyt viime aikoina, kunnes se mokoma palasi viime viikolla takaisin luokseni. Ihanaa!
Miten sitä voikaan olla kaivannut näin paljon nälän tunnetta, ei sitä kiljuvaa nälkää, vaan sellaista pientä vatsanpohjaa kutittelevaa tunnetta. Aamianen on mukavampi nauttia tyhjään vatsaan, joka huutaa ruokaa, kuin sellaiseen edellisillan mässytysturvotuksen päälle. Olo on paljon kevyempi ja energisempi kuin jatkuvasti kylläisenä, sekä uni tulee paljon paremmin kun ei ole nukkumaan mennessä tukala olo.
Sokerin kaipuu on ollut tänään tiessään, johtunee varmasti siitä, että ensimmäisen viikon rajapyykki on ylitetty. Tuntuu, että olisin jo kirjoittanut tätä blogiakin vaikka kuinka kauan! Ei siis huonolla tavalla, vaan olen sinut blogini kanssa, sen pariin tuleminen ei tunnu enää niin vieraalta. Olen iloinen, että olen saanut muutamia lukijoitakin, vaikka en tiedä keitä olette, niin minusta tuntuu, etten voi jättää laihdutusprojektiani kesken, sillä muuten pettäisin teidät :D
Lyhyesti siis: Tänään on ollut hyvä päivä ja toivottavasti huomenna on vielä parempi.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti