Ei mitään asiaa - Päivä #16

Heippa hei lukijat!

Tänään on ollu todella kiireinen päivä naperon, koirien ja uusien opintojen myötä. En edes muista  milloin viimeksi päivä olisi ollut näin täynnä tekemistä ja tohinaa ja vieläkin on paljon hommia tekemättä. Vielä pitäisi tyhjentää tiskikone, siivota päivän sotkut, ruokkia koirat, leikata niiden kynnet ja kirjoitella koulutehtäviä. Pakko kyllä myöntää, että on vaihteeksi kiva kun on paljon puuhaa näin kahden kotona olo vuoden jälkeen. Sitäpaitsi, kun on paljon puuhaa, ei kerkeä miettimään ylenpalttisesta syömisestä luopumisen tuskaa.

Tämä oli tällainen ihan pikainen päivitys, halusin vain tulla sanomaan moi!

Huomiseen!

Ajattelin liikuntaa - Päivä #9

Kertokaa jooko, jos teitä alkaa ärsyttämään tämä jatkuva spämmäämiseni. En vain malta vieläkään pitää näppejäni erossa tästä blogista, olemme vastarakastuneita. Vielä koittaa se päivä, jolloin rauhoitun tänne kirjoittelun suhteen, mutta se päivä ei ole vielä tänään.

Olen edennyt liikunnan aloittamisessa ensimmäiselle tasolle, olen jopa ajatellut sitä. Elän edelleen siinä harhassa, että kasvattaisin kuntoa kotona. Hahah! Vuosien varrella on kaappeihin kertynyt vaikka minkälaisia vitkuttimia, enkä liiku yhtään sen enempää kuin ilman niitä. Hyvää kaapintäytettä ne ovat, pakko myöntää.

Jumppapallo, check
Käsipainot, check
Jumppakeppi, check
Kahvakuula, tietenkin, olihan se joskus muodissa!
Stepperi, x2
Crosstrainer, oli, vaihdoin sen astianpesukoneeseen
Nilkkapainot, kaapissa, ei jalassa
Zumba-dvd:t, jo vuodesta 2010
Juoksua varten ostetut varusteet päästä varpaisiin (ovat jo liian pieniä)
Piikkimatto, kuinka vanha mä oikein olen, kun tuollaisenkin trendin muistan?! Noh, käytetty kerran.

Aina kun keksin uuden härpäkkeen minkä ehdottomasti tarvitsen, palauttaa mieheni minut maan pinnalle luettelemalla minulle tuota listaa. Haluaisin Crosstrainerin takaisin, tällä kertaa varmasti käyttäisin sitä (niin varmaan), viimeksi se toimi naulakkona.

Ainut mikä pitää minut säännöllisesti liikkeessä, ovat karvaiset personal trainerini. Ei siis ketkään salin karvaMaket, vaan ihanat mussukkahauvani, jotka muuttuvat pikkuperkeleiksi, jos eivät saa tarpeeksi liikuntaa. Tälläkin hetkellä kaksi silmäparia tuijottaa vaativasti, että lenkille pitäisi lähteä. Koirien kanssa lenkkeilyä en vain jostain syystä laske liikunnaksi, sehän on rutiini. Liikuntasuoritus on sellainen, jonka voi halutessaan skipata.

Minäkin näyttäisin tältä, jos riittäisi, että omistaa tarpeeksi monta jumppavempainta

Palataan asiaan taas huomenna! Hyvää yötä!