3. Viikkopunnitus

Lähtöpaino: 120,6 kg
Paino viime vkolla:116,8 kg
Paino nyt: 116,3kg
Muutos edelliseen: -0,5kg

Painoa pudonnut yht: -4,3kg

Näillä mennään, illalla taas linjoille.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Klassisesti ehdollistunut?

Eilen illalla, kun lueskelin koulujuttuja blogin päivittämisen sijaan (antakaa anteeksi, ihan unohduin koulujuttujen ääreen, ei tule toistumaan), aloin pohtimaan, että voisiko eläinten oppimisessa tapahtuva klassinen ehdollistuminen olla osasyy naposteluun.

Klassinen ehdollistuminenhan on jokaiselle psykologian tunnilla viihtyneelle tuttu termi. Niille, joilla oli parempaa tekemistä tuntien aikana, kuten koulun takana tupakointi (tunnustan olleeni yksi niistä), kerron klassisesta ehdollistumisesta ihan pikkipikkiriikkisen.

Klassisen ehdollistumisenhan löysi Ivan Pavlov 1920-luvulla. Pavlov tutki silloin koirien ruoansulatusta, ja huomasi sattumalta, että koirille ruokaa tuoneen askeleet saivat aikaan syljen erityksen. Pavlov alkoi soittaa koirille kelloa aina ennen ruoan tarjoilua, jolloin kellon ääni aloitti koirien syljenerityksen. (Koirat olivat niitä kuuluisia Pavlovin koiria) Tadaa! Klassinen ehdollistuminen oli keksitty.

Ideahan tässä on siis se, että (anteeksi termit) kun ehdollisen ärsykkeen kanssa esiintyy samanaikaisesti ehdoton ärsyke riittävän monta kertaa, alkaa ehdollinen ärsyke aiheuttamaan saman reaktion kuin ehdoton ärsyke.

Ja sama suomeksi: Ehdollinen ärsyke on siis jokin merkityksetön signaali ympäristöstä, esimerkiksi vaikka Salattujen elämien tunnari (ai mistäkö keksin esimerkin?). Ehdoton ärsyke on jokin merkityksellinen asia, kuten esim. ruoka (lue:suklaa). Kun Salkkareiden tunnari ja suklaa esiintyvät riittävän usein samanaikaisesti, alkaa viimein pelkkä tunnari aiheuttamaan saman reaktion kuin suklaa. Uskokaa tai älkää, mutta itselläni ainakin herahtaa aina vesi kielelle ja leukaperiä alkaa kutittelemaan kun Salkkarit alkavat. Mieleni alkaa automaattisesti hakeutumaan jääkaapille.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia, vai löytyykö esi-isistäni Suomen pystykorva?

Ivan Pavlov. Kuva ei ole perhealbumista vaan Wikipediasta

No, jos näin on päässyt käymään, niin onko mitään muuta tehtävissä kuin antautua mieliteoille? Kyllä on. Kun ehdoton ärsyke, eli suklaa jätetään pois, muuttuu ympäristön ärsykekkin pikkuhiljaa taas neutraaliksi.

Jos tällaisen ilmiön itsessään tunnistaa, on helpompi vastustaa napostelun tarvetta, kun tietää mistä se johtuu.

Tupakoin myös sen tunnin, jossa kerrottiin, että onko ihmisillä oikeasti havaittu klassista ehdollistumista.

Ei mitään asiaa - Päivä #16

Heippa hei lukijat!

Tänään on ollu todella kiireinen päivä naperon, koirien ja uusien opintojen myötä. En edes muista  milloin viimeksi päivä olisi ollut näin täynnä tekemistä ja tohinaa ja vieläkin on paljon hommia tekemättä. Vielä pitäisi tyhjentää tiskikone, siivota päivän sotkut, ruokkia koirat, leikata niiden kynnet ja kirjoitella koulutehtäviä. Pakko kyllä myöntää, että on vaihteeksi kiva kun on paljon puuhaa näin kahden kotona olo vuoden jälkeen. Sitäpaitsi, kun on paljon puuhaa, ei kerkeä miettimään ylenpalttisesta syömisestä luopumisen tuskaa.

Tämä oli tällainen ihan pikainen päivitys, halusin vain tulla sanomaan moi!

Huomiseen!

Ole edelläkävijä, tunne Baobab

Vieläkö ystäväsi syövät mustikoita, goji-marjoja ja savea? Eivätkö ystäväsi vielä tiedä, mitä kaikki tulevat syömään vuonna 2015? Tiedätkö sinä, mitä sinä tulet syömään tänä vuonna?

No Baobabia tietenkin!

Ai mitä? Baobab a.k.a Apinanleipäpuu. Rakkaalla puulla on monta nimeä, meinaan siitä käytetään myös nimityksiä Ylösalaisin puu, sekä Elämän puu. Ylösalaisin puu siksi, koska tarina kertoo, että Jumala oli aikoinaan suuttunut puun ylimielisyydestä ja kääntänyt sen kostoksi ylösalaisin.
Elämän puu siksi, koska puu voi elää ikivanhaksi, vanhin Apinanleipäpuu on arviolta 6000 vuotta vanha.

Ai miksi sitä syödään? No siksi, koska se sisältää kaikkea mitä katu-uskottavan superfoodin pitääkin sisältää, kuten rautaa, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, antioksidantteja, sinkkiä, kuituja c-vitamiinia... lista on pitkä kuin nälkävuosi.

Asiasta kertoi meille valtakunnan ykköslehti Helsingin sanomat.Linkki

 

Kuva varastettu täältä

Ylhäällä kuva hedelmästä. Ruma kuin perkele, mutta kuulemma herkullinen. Luonnonvaraisena ei Suomessa Baobabia kasva, eikä toistaiseksi ole osunut Prisman hedelmähyllyssä allekirjoittaneen silmään, joten uskallan väittää, että ainakin toistaiseksi Baobab esiintyy Suomessa seuraavassa muodossa:

Tämä kuva varastettu puolestaan täältä

Ole siis edelläkävijä ja sekoita Baobabia kaurapuuroosi. Niin minäkin tekisin, jos minulla olisi pussillinen Baobabia.

2. Viikkopunnitus

Nyt on taas vaa'alle astuttu. Tulos oli maltillinen:

Lähtöpaino: 120,6 kg
Paino viime vkolla: 118,1kg
Paino nyt: 116,8kg
Muutos edelliseen: -1,3 kg

Painoa pudonnut yht: -3,8kg

Ihan olen tyytyväinen, vaikkei paino ole rytissyt alas. Niin kauan kun suunta on alaspäin, olen oikealla tiellä. Säästän korjausliikkeet siihen, jos paino lakkaa putoamasta.

Hyvää alkavaa viikkoa!

kuva

Superdieetti ja miksi en selvinnyt siitä - Päivä #14

Taas on viikko lopuillaan, ja huomenna on punnituspäivä, en millään malttaisi odottaa. Tämä, etten noudata mitään tiettyä dieettiä, tuntuu sopivan minulle. En kärsi samalla tavoin mieliteoista, kuin tiukoilla dieeteillä.
Joskus, kun olin mukana Superdieetissä olin jo toisella viikolla vihainen siitä, että myös vihanneslaadut olivat rajoitetut. Himoitsin tomaattia kaksi viikkoa, kunnes luovutin ja tulin siihen tulokseen, ettei Superdieetti ole minun juttuni. Paljon hyvää siitä kyllä jäi, kuten esimerkiksi säännöllinen ruokailurytmi ja runsas vedenjuonti. Ateriarunko jäi käyttöön, vaikkakin olen luopunut ruokien punnitsemisesta.

Superdieetti on varmasti toimiva sellaisille, jotka eivät ole yhtä lapsellisia kuin minä. Sain lyhyen dieetin aikana hirvittävän kiukuttelun päälle siitä, että joku muu päättää puolestani mitä saan syödä. Joku muu päätti puolestani mihin vuorokauden aikaan minun piti lenkkeillä ja montako kertaa viikossa minun piti heilutella kahvakuulaa. En vain kertakaikkiaan pystynyt elämään sen asian kanssa, että jonkun muun keksimät rutiinit kuuluivat niin vahvasti elämääni. Voi kuulkaa kun vain tietäisitte kuinka monta kertaa näytin henkisesti keskisormea Jutalle.

Itselleni sopii paremmin tällainen fiilistellen -dieetti, missä saa syödä mitä haluaa, milloin haluaa, urheilla tai olla urheilematta kun huvittaa, ei tarvitse syödä maitorahkaa jos ei tahdo, eikä tarvitse kakoa vehnäleseitä.

Tässä itse keksimässäni dieetissä on tietenkin sääntöjä:
1. Ruokia ei saa punnita, ellei se ole reseptin kannalta välttämätöntä
2. Ruokaa ei saa syödä, jos se on pahaa
3, Sallittuja ruoka-aineita ovat ainoastaan ne, mitä itse haluaa syödä 
4. Pitää liikkua niin paljon kuin huvittaa
5. Ei saa korvata herkkuja light-versioilla
6. Jos antaa mieliteoille vallan, pitää olla itselleen armollinen eikä saa soimata itseään

Nostan hattua teille, jotka pystytte olemaan Superdieetillä, minusta ei siihen ole.

On eräs toinenkin syy, kuin tuleva punnitus, miksi odotan huomista kuin kuuta nousevaa. Olen nimittäin ottanut askeleen lähemmäs haaveitani ja aloitan koirien oppismispsykologian opinnot huomenna. Olen haaveillut pitkään siitä, että pääsisin joskus työskentelemään koirankouluttajana ja nyt aloitan matkan kohti sitä! Vähänkö jännittävää.

Huomiseen!

Lauantain houkutukset voitettu - päivä # 13

Olen yllättynyt, ei edes tehnyt mieli makeaa koko päivänä, vaikka muu perhe herkutteli nameilla. Mistähän muuten johtuu, että nykyään kaikki herkut tuoksuvat todella voimakkaalle? Ihan yllätyin, kun jaoin lapsille karkkeja, miten ne suorastaan löyhkäsivät nenään. Hassua.

Pumppasin tänään jumppapallon täyteen. Paras ostos mitä olen ikinä ostanut, on jalkapumppu. Tämän saman huomion tein jo viime kesänä kun pumppasin naperolle pomppulinnaa. Muistan myös sen, kun vuosia sitten ostin tuon jumppapalloni ja pienellä käsipumpulla pumppasin sen täyteen ilmaa. Olin aivan loppu! Jalkapumpulla pallo täyttyi ripeästi, eikä sen täyttäminen aiheuttanut tällä kertaa kiroilua ja hikoilua. Keksinkin itselleni seuraavan projektin jahka saan laihdutussukkani valmiiksi, jumppapallolle on virkattava päällinen, sillä se on todella ruma tuollaisenaan.

Pakko tehdä kyllä yksi tunnustus. Ryan on tällä hetkellä surullinen, sillä menin ja söin iltapalaksi sämpylän. Olen vältellyt leipää, sillä olen...siis olin intohimoinen leivänsyöjä entisessä elämässäni.

Pakko laittaa muistin virkistykseksi sama kuva uudestaan, sillä se jaksaa edelleen naurattaa minua.

Toivottavasti Ryan antaa minulle anteeksi, sillä itse en jaksa kauheasti mitään morkkista potea. Ensin meinasin alkaa soimaamaan ja haukkumaan itseäni, kunnes tajusin, että en ole millään tiukalla dieetillä ja on ihan tavallista, että ihmiset syövät joskus sämpylän tai jopa kaksi.

Aamulla onkin aikainen herätys, joten aika lopettaa tältä päivältä ja painua pehkuihin. Huomiseen!

Halusin vaan toivottaa hyvää lauantaita!

Huomaatteko suuret muutokset, joita eilen tein blogiini? Ettekö? No vaihdoin fonttia. Odotin innolla, että pääsisin muokkaamaan blogin ulkoasua, mutta kun pääsin näytön ääreen, pääni vain tyhjeni. En saanut pinnistettyä yhtään ajatusta, vaikka kuinka yritin ja yritin. Odotan nyt siis suurta inspiraatiota ja palaan ulkoasun pariin, kunhan saan ajatuksesta kiinni.

Tänään olisi perinteisesti karkkipäivä. Vaikka näitä fitspiration kuvia on joka paikassa ja paljon, ryöstin taas netistä muutaman tsemppaamaan karkkipäivän yli. Vaikka tällä hetkellä ei edes tee mieli herkkuja, voi ajatukset muuttua illalla, kun muut perheen jäsenet alkavat rapistelemaan namipussia.

 

Hyvää alkavaa lauantaita! Pysytään vahvana.

Nyt myös Instagramissa - Päivä #12

Olen nyt todenteolla innostunut ottamaan kuvia ja jakamaan hetkiä elämästäni kanssanne. Ajattelin säästää niiden lukijoiden hermoja, jotka eivät jaksa katsella loputtomasti ruokakuvia ja muita tyhjänpäiväisyyksiä, joten blogia voi seurata nyt myös Instagramissa. Sivupalkissa täppä Instagram sivuille, jotka ovat kaikille julkiset.

Tervetuloa mukaan seuraamaan!

Tämä oli vain tällainen lyhyt tiedote tälle illalle, uppoudun pohtimaan vielä blogini ulkoasua, joten palataan langoille taas huomenissa!

Hyvän aamun rakennusaineet

 Herää aikaisemmin
Jos aamut tuntuvat kiireisiltä, herää puoli tuntia aikaisemmin, että kerkeät rauhassa hoitamaan aamuaskareet.

Siisti keittiö jo illalla
 Tämä on oleellinen ainakin oman aamun onnistumisen kohdalla. Vitutuskäyrä nousee huippuunsa tiskeistä tiskialtaassa, leivänmuruista pöydällä ja ruoanroiskeista työtasolla, Nopea siistiminen illalla pelastaa pahalta mieleltä aamulla

½ litraa vettä ennen aamiaista
Saa kropan käyntiin ja raikastaa oloa.

Mielekäs aamiainen
Jos aamulla ei maistu puuro, älä syö puuroa. Jos rahkaa aiheuttaa kakomista, unohda se. Jos leivän ajattelukin saa voimaan pahoin, älä nyt ainakaan leipää väkisin syö. Hurauta vaikka raikas smoothie, jos pureskelu ei maita aamuisin.

Kohtuudella kahvia
Yksi tai kaksi kuppia riittää, voi olla, että aamiainen ei maistu, koska vatsa on täynnä kahvia?

Huutavat lapset
Mitä suuremmalla todennäköisyydellä liityt asiaan jotenkin, jos tällaisia aamupalapöydästä löytyy. Kiukku on vain tunnetta ja lattialle viskotut puurot saa siivottua. Jospa suuttumisen sijaan pysyisit tyynenä ja muistelisit tiukoissa paikoissa kuinka paljon rakastatkaan lapsiasi. Vinkvink, luonne on vahvasti periytyvä ominaisuus (ainakin koirilla, miksei siis myös ihmisillä), lapset on vähän kuin peiliin katsoisi.

Telkkari pois
 Mieluummin radio tai hyvä soittolista Spotifysta. Kukaan ei jaksa kuunnella lastenohjelmien piipitystä, musiikkia, pauketta ja kiljumista. Ehkä aamutoimien jälkeen sitten.

C+Sinkki
Mitä elämä olisi ilman synteettisiä vitamiineja? No ei mitään! Apteekkarin C+Sinkki aamuisin piristää.

Nauti aamuisista hetkistä! Oli aamusi sitten hiljaisen rauhallinen, tai täynnä hulinaa ja toimintaa.

Viikko lähenee loppuaan, eli normaalisti tästä illasta alkaisi se "luvallinen viikonloppuherkuttelu". Itselläni herkut saavat jäädä kauppaan, jäähän teillä muillakin?

Viikonloppusin ei tarvitse palkita itseään herkuilla (lähde)

Jos herkkujen sijaan palkittaisiin tänään itsemme vaikka jalkakylvyllä.

Asiaa appelsiinista - Päivä #11

Appelsiini, Citrus sinensis, kasvitieteellisesti luokiteltuna marja, koska mehevä sisus ja pehmeät kuoret.

Joku oli tainnut Keskolla nukahtaa 0-näppäimen päälle tilausta tehdessään, sillä Citymarket hehkutti tilanneensa puoli miljoonaa kiloa appelsiineja. Viisi kiloa aplareita saa huokeaan kahden euron hintaan (ei sponsoroitu mainos). Päätin ottaa haasteen vastaan ja kantaa korteni kekoon, ettei puoli miljoonaa appelsiinikiloa mätäne Citymarkettien biojäteastiassa.

Nyt olis sitten viisi kiloa appelsiinia. Mitä hittoa mä teen niille? En ole juurikaan käyttänyt appelsiinia ruoanlaitossa, olen tottunut syömään ne sellaisenaan tai puristanut mehuksi.

Päätin heti kääriä hihat ja tein appelsiini-kanelirahkaa. Maku on, miten sen nyt sanoisi... Hieman hassu. Ei se rahka pahaa ole, hieman omituista vain.

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä appelsiinin jatkojalostamiseen. Mitä te tekisitte, jos teillä olisi viisi kiloa appelsiineja?

Terveellistä ja hyvää

Oivoi, juuri kun sain itseni rauhoittumaan eilisen paasauspostaukseni jäljiltä, niin mitä vielä! Tämän päivän hesarissa Riku Jokinen jatkaa kolumnissaan (linkki) terveellisen syömisen kirosanaksi tekemistä. Ai että alkoi ärsyttämään tuo kirjoitus. Kyseinen kirjoitus on malliesimerkki siitä, kuinka terveellinen ruoka ja hyvä ruoka eivät vain näköjään voi kulkea käsi kädessä.

Se, että vanhemmat toivoisivat lapsilleen tarjottavan terveellistä ruokaa paikassa, jossa lapset syövät jopa kolmesti päivässä, ei ole mielestäni kohtuutonta. Se, onko kunnilla varaa tarjota laadukkaampaa ruokaa on oleellinen seikka. Tuskin on. Korostan, tämä väitteeni ei perustu faktaan, vaan omaan olettamukseeni. Kumpi onkaan taloudellisempaa, kipata jokaisen naperon aamupuuron päälle marjoja vai sokerilla ja vedellä jatkettuja marjoja hillon muodossa? Välipalaksi luonnonjogurttia hunajalla ja marjoilla vs. sokerilla ja aromeilla maustettu jogurtti? Voita vai margariinia? Päiväkotiruokailussa aivan kuten kouluruokailussakin haisee kustannustehokkuus, mikä ei sinänsä ole väärin ja tiukassa taloustilanteessa täysin ymmärrettävää. Toivoisin näihin keskusteluihin läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä ainaisen selittelyn sijaan.

Mikael Fogelholmin ja Maijaliisa Erkkolan mielipidekirjoitus (linkki). Vaikka kuinka mieleni tekisi, en tartu tähän tässä postauksessa sen enempää.

Laitan vielä linkin Iltalehden juttuun sokerin haitoista (linkki). Vaikka lähde on skandaalinkäryinen Iltalehti ja haastateltavasta käytetään termiä aivotutkija (aiheuttaa allekirjoittaneessa hihittelyä) on aivotutkijalla varmasti vähintään totuuden siemen höpinöissään.

Jos Fogelholm ja kumppanit eivät usko sokerin aiheuttavan riippuvuutta, laskeutukaa sieltä pääkallotornista ihmisten keskuuteen ja kysykää ihmisiltä, etenkin meiltä lihavilta: "Aiheuttaako sokeri riippuvuutta?" Me voimme kertoa, että aiheuttaa. Tai lukekaa laihdutusblogeja. Siellä niitä riippuvuuden aiheuttamia tunteita käsitellään.

Se, että haluaa lapsilleen parasta, on ymmärrettävää. Se, että sitä ei ole mahdollista tarjota taloudellisissa puitteissa, on sekin ymmärrettävää. Se, että lapsi ei söisi marjoja ilman makeutusta on tottumiskysymys ja miten lapsi oppisikaan syömään mitään ilman sokeria, jos sitä tarjotaan jatkuvasti.

Astuinpas ansaan ja menin täysin sivuraiteille aiheesta.

Nyt takaisin aiheeseen, Jokisen Riku (onkohan sukua Kumman kaa-sarjan Jokisen Ellulle, joka on tv-historian hauskimpia hahmoja :D) , Jokisen Riku hoi, jos kuulet minua kun täältä huutelen, terveellinen ja maukas ovat hyvän ruoan kriteerejä! Yritän täällä tehdä parhaillaan ristiretkeä terveellisen ruoan puolesta ja tuollaiset kirjoittelusi nyt pahasti häiritsevät sitä! Tule meille joskus syömään, minä teen sinulle terveellistä ja maistuvaa ruokaa.

Tämän piti olla vain kevyt hyvää huomenta-postaus, mutta nyt kävikin näin.

Mukavaa päivää!

Nimimerkillä Yks valaistunut läski

Nautinnollista ruokaa - Päivä #10

Posketonta menoa blogissa pohdittiin tänään, että onko ruoka nautintoa vai pelkkää kehon polttoainetta. Olin kirjoittamassa blogiin vastaustani kysymykseen, että missä on se hyvän makuinen polttoaine oikein on, mutta vastauksestani oli tulossa niin pitkä, että päätin tehdä tästä mielenkiintoisesta aiheesta ihan oman postauksen. Toivottavasti et pahastu.

Hyvä ruoka löytyy meidän jokaisen keittiöstä. Se vaatii hieman uskallusta ja maustekaapin päivitystä siinä tapauksessa, jos vakiomausteisiin kuuluu ainoastaan suola ja mustapippuri. Muutamalla itselleen mieluisalla pääsee jo pitkälle. Tällä hetkellä itselläni on kovassa käytössä juustokumina ja curry. Erilaiset öljyt tuovat vaihtelevaa makua ruokiin. Siemenillä ja pähkinöillä saa mukavaa purutuntumaa muuten nitkuiseen ruokaan.

Ruoalla ei aina tarvitse olla nimeä eikä reseptiä. Tämä on se vaihe, jossa tarvitaan uskallusta. Olen tuttavapiiristäni huomannut, että joillekkin se on ylitsepääsemättömän vaikea paikka tehdä ruokaa ilman reseptiä. Minä aina kannustan ihmisiä kokeilemaan reseptitöntä ruoanlaittoa. Silloin pääsee kokeilemaan ja irrottelemaan keittiössä. Kun kysyn ihmisiltä, että mikseivät he tekisi ruokaa omasta päästään (ei siis omasta päästään, vaan siis, että keksisivät itse :D), saan aina vastauksen "Mitä jos siitä tulee pahaa?" Mitä sitten jos siitä tulee pahaa? Sitten on muutama vaihtoehto, joko a) heität sen roskiin, tai b) syöt sen hampaat irvessä etkä enää ikinä tee samaa ruokaa. Ei siihen maailma kaadu. Sitten on tietenkin myös vaihtoehto c) syötät sen lapsille käyttäen argumenttia "Ruoasta ei saa valittaa, syöt mitä tarjotaan!" (se oli sitten hei vitsi).

Olen itse aivan onneton tekemään resepteistä yhtään mitään, koska en jaksa lukea ohjeita koskaan loppuun. Alan aina ennakoimaa, koska sellainen asia että lukisi reseptin kokonaan edes kerran läpi ennen kuin alkaa ruoanlaittoon olisi liian loogista. Yleensä se ennakointi vie minut aina sivuraiteille. Kuvittelen myös aina tietäväni miten reseptistä saisi vielä paremman ja alan soveltamaan. Paha sanoa olenko tehnyt oikeasti parempaa, mutta yleensä olen ihan tyytyväinen tekemääni ruokaan.

Raaka-aineisiin kannattaa myös uhrata ajatus. Kannattaa kokeilla paljon erilaisia kasviksia, suosittelen kokeilemaan uusia kasviksia aina jonkun tutun ja turvallisen kanssa, niin mahdolliset makuhaitat minimoituvat. Kannattaa myös valita kaupassa ne raikkaat ja freesit yksilöt. Pakastekasviksista saa kyllä myöskin tehtyä ihan ok sapuskaa, ne vain vaativat mielestäni hieman enemmän maustamista.

Karkeasti hyvän ruoan koostaa näistä:
2-4 eri kasvista
 proteiinilähde (huom! Aina ei tarvitse olla lihaa, kasviproteiineista saa vaikka mitä herkkuja aikaan!)
sipuli ja/tai valkosipuli
joku mieluisa öljy (vinkki: ei aina pelkästään paistamiseen, vaan myös valmiiseen ruokaan voi laittaa ihan hieman öljyä makua tuomaan. Esim. Seesamiöljystä tulee ihanan pähkinäinen maku)
Mausteita oman maun ja fiiliksen mukaan

Tuossa oli tuo tekninen puoli. Anteeksi, tästä on tulossa joku mammuttipostaus, mutta pakko jatkaa vielä.

Mieti millä syöt. Mielestäni kauniilla astioilla saa ruoan paremmaksi. Jos ruoka tuntuu muuten ankealta, suosittelen vaihtamaan naarmuisen Ikea-lautasen johonkin kauniiseen malliin. Kannattaa pitää silmät auki esimerkiksi kirpputoreilla, yksittäisiä silmiä hiveleviä lautasia löytää todella halvalla. Myöskään pakaste-/eväsrasia ei tee ruoasta houkuttelevaa (paitsi jos se eväsrasia on tosi makee).

Jos on aikaa ja kiinnostusta, kannattaa myös hieman miettiä, kuinka ruoan lautaselle asettelee. En nyt tarkoita, että pitäisi nyhertää jotain ravintola-annoksia, mutta houkuttelevampaa se on katsoa lautasta, johon annos on koottu kauniisti.

Sitten päästään lempikohtaani, eli yleisiin ruokaan kohdistuviin asenteisiin. Jostain kumman syystä hyvä ruoka mielletään yleensä tuhtina, rasvaisena ja hiilihydraattipitoisena, eli juuri sen terveellisen ruoan vastakohtana. Onhan ne tuhdit ruoat hyviä, mutta miksei myös terveellinenkin voisi olla lähtökohtaisesti hyvää? Olen pohtinut sitä, mistä tämä ennakkokäsitys juontaa juurensa, onko kyse vastakkainasettelusta terveellinen vs. epäterveellinen, hyvän makuinen vs. pahan makuinen. Ja koska epäterveellinen ruoka on hyvää, jää terveelliselle ainoaksi vaihtoehdoksi olla sitten pahaa.
Itse henkilökohtaisesti koen terveellisen ruoan genren paljon jännittävämpänä, maukkaampana ja monipuolisempana. Jokaisen tulisi miettiä syödessään myös nautitusta ruoasta seuraavaa olotilaa, ns. hiilariähky vs. kevyt ja energinen olo, kumpi maistuu suussa paremmalta?

Jutan ja joidenkin muiden fitnessurheilijoiden käsitys ruoasta polttoaineena ja koneenomaisesta "kaikki tässä ja tässä diettiohjeessa oleva on syötävä, tai muuten on turha itkeä jos dieetti ei onnistu" syömisrutiinista ajaa terveellisen ruoan entistä ahtaammalle. Tuollaisten käsitysten takia dieetit epäonnistuvat ja ihmiset lihovat dieettiensä jälkeen (mukaanlukien minä itse), koska tuollaiset asenteet eivät opeta tervettä suhtautumista ruokaan. Ne opettavat syömään vehnäleseitä ja maitorahkaa väkisin oksennusta pidellen, joka ei pidemmän päälle kenestäkään ole kivaa, vaikka miten hoettaisiin "no pain, no game". Siitä onkin helppo livetä takaisin vanhoihin huonoihin ruokatottumuksiin, joista ei ole koskaan opetellut pois, koska dieetit ovat väliaikaisia.

Rohkeus astua tutun ja turvallisen ulkopuolelle ruokamaailmassa saa ruoan maistumaan paremmalta. En yhtään ihmettele, ettei se terveellinen ruoka maistu, jos kokemuspohjana on keitetty herne-maissi-paprika ja kouluruokailun tarjoama kesäkeitto. Kannattaa olla utelias ja kokeilla, ruoan ei aina tarvitse olla tajunnanräjäyttävä kokemus, riittää, että se maistuu hyvältä.

Itse ainakin haluan syödä hyvää ruokaa, syön niin monta kertaa päivässä, että olisi ankeaa syödä vain pysyäkseen hengissä. Ruokailutilanne on hyvä hetki rauhoittua päivän kiireistä joko yksin tai seurassa ja nauttia hyvästä ruoasta, elämästä ja hyvästä päätöksestä jonka on tehnyt, jos laihduttaa.

Laitan tähän kuvan päivän lounaastani. Tätä kuvaa ei pitänyt koskaan julkaista, sillä otin kuvia vain harjoituksen vuoksi.

Lounaaksi söin eilistä salaatti-kurkku-tomaatti-paprika-sipuli salaattia. Kaveriksi paistoin broiskua pienessä voinokareessa. Kun broiskut olivat kypsiä heitin pannulle hieman seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Sekoittelin hetken ja lopuksi tilkka seesamiöljyä sekaan.

Broiskut salaatin päälle ja kruunuksi muutama cashew-pähkinä.

Tällainen tilitys tänään. Kiitos ja anteeksi :D

Laihduttamisesta harrastus?

Jos laihduttamista ajattelisi harrastuksena sen pahan makuisen pakkopullan sijaan, tulisiko siitä hauskempaa? Onhan fitnesskin harrastus ruokavalioineen ja treeniohjelmineen, miksei laihduttaminenkin voisi olla. Laihduttaessakin pohditaan ruokavaliota, hankitaan oikeat raaka-aineet, ostetaan vapaavalintaiset oheistuotteet, edistymistä seurataan, saman henkisten kanssa kokoonnutaan yhteen puimaan laihduttamista ja kuinka siinä voisi olla parempi. Hyvät tulokset saavat hyvälle mielelle ja ei-niin-hyvät tulokset aiheuttavat suorituksen läpikäymisen ja heikkojen kohtien selvittämisen.

Johan laihduttamisesta on kilpailujakin, Suurin pudottaja, Pullukka-ohjelma etc.

Kyllä, näillä havainnoilla julistan laihduttamisen viralliseksi harrastukseksi! Me laihduttajat emme enää laihduta, vaan me harrastamme. Tämä on meille rakas harrastus, jota haluamme tehdä aina tilaisuuden tullen.

Ei kuulosta ollenkaan enää niin mälsältä.

Hyvää alkavaa päivää kaikille!

Ajattelin liikuntaa - Päivä #9

Kertokaa jooko, jos teitä alkaa ärsyttämään tämä jatkuva spämmäämiseni. En vain malta vieläkään pitää näppejäni erossa tästä blogista, olemme vastarakastuneita. Vielä koittaa se päivä, jolloin rauhoitun tänne kirjoittelun suhteen, mutta se päivä ei ole vielä tänään.

Olen edennyt liikunnan aloittamisessa ensimmäiselle tasolle, olen jopa ajatellut sitä. Elän edelleen siinä harhassa, että kasvattaisin kuntoa kotona. Hahah! Vuosien varrella on kaappeihin kertynyt vaikka minkälaisia vitkuttimia, enkä liiku yhtään sen enempää kuin ilman niitä. Hyvää kaapintäytettä ne ovat, pakko myöntää.

Jumppapallo, check
Käsipainot, check
Jumppakeppi, check
Kahvakuula, tietenkin, olihan se joskus muodissa!
Stepperi, x2
Crosstrainer, oli, vaihdoin sen astianpesukoneeseen
Nilkkapainot, kaapissa, ei jalassa
Zumba-dvd:t, jo vuodesta 2010
Juoksua varten ostetut varusteet päästä varpaisiin (ovat jo liian pieniä)
Piikkimatto, kuinka vanha mä oikein olen, kun tuollaisenkin trendin muistan?! Noh, käytetty kerran.

Aina kun keksin uuden härpäkkeen minkä ehdottomasti tarvitsen, palauttaa mieheni minut maan pinnalle luettelemalla minulle tuota listaa. Haluaisin Crosstrainerin takaisin, tällä kertaa varmasti käyttäisin sitä (niin varmaan), viimeksi se toimi naulakkona.

Ainut mikä pitää minut säännöllisesti liikkeessä, ovat karvaiset personal trainerini. Ei siis ketkään salin karvaMaket, vaan ihanat mussukkahauvani, jotka muuttuvat pikkuperkeleiksi, jos eivät saa tarpeeksi liikuntaa. Tälläkin hetkellä kaksi silmäparia tuijottaa vaativasti, että lenkille pitäisi lähteä. Koirien kanssa lenkkeilyä en vain jostain syystä laske liikunnaksi, sehän on rutiini. Liikuntasuoritus on sellainen, jonka voi halutessaan skipata.

Minäkin näyttäisin tältä, jos riittäisi, että omistaa tarpeeksi monta jumppavempainta

Palataan asiaan taas huomenna! Hyvää yötä!

Aamu alkaa P:llä

Ja ei, en tarkoita aamupaskaa, vaan yllätys, yllätys, aamupuuroa.

Tykkään kovasti puuropostauksista, sillä niin hyvää kuin puuro onkin, alkaa se aina samalla setillä nautittu aamiainen jossain vaiheessa jäämään kitalakeen kiinni, joten on hyvä saada uusia vinkkejä puuron kyytipojaksi.

Silloin kun vielä pidin Juttaa lihavien vapahtajana, puuroon kuului raejuusto ja mehukeitto. Oikein hyvää, paitsi se mehukeitto alkoi jossain vaiheessa tökkimään, enkä vieläkään voi kuvitella laittavani sitä lautaselleni. Raejuusto on jäänyt pysyvästi puuron kaveriksi. Jossain vaiheessa olin kova tyttö lukemaan Pakkotoisto.com:ia, koska varmaan kuvittelin muuttuvani fitnesstipuksi, jos vain lukisin tarpeeksi bodausjuttuja. En muuttunut.
 Jotain hyvää sivustolta kuitenkin jäi, nimittäin vinkki vatkata puuron sekaan yksi kananmuna keittämisen loppuvaiheessa. Aijai, kun onkin herkullista. Kananmuna tuo kivasti lisämakua ja kuohkeutta puuroon. Raejuusto, kaurapuuro, kananmuna setin kruunaa reipas voisilmä. Kyllä muuten pysyy nälkä pitkään loitolla.

Kuulostaa ällöltä, mutta suosittelen kokeilemaan!

Huomaa taustalla kurkkiva Hello Kitty

(Oli pakko laittaa kuva mustavalkoisena, sillä värikuva olisi saanut uskaliaimmatkin kokeilijat muuttamaan mieltään.)

Tänään on loppiainen, eli viimeistään tänään on aika laittaa konvehtirasian kansi kiinni.

Hyvää loppiaista!

Nälkä, tervetuloa takaisin! - Päivä #8

Muistatteko tämän tyypin? Ei ole paljoa Pikku nälkää näkynyt viime aikoina, kunnes se mokoma palasi viime viikolla takaisin luokseni. Ihanaa!

Miten sitä voikaan olla kaivannut näin paljon nälän tunnetta, ei sitä kiljuvaa nälkää, vaan sellaista pientä vatsanpohjaa kutittelevaa tunnetta. Aamianen on mukavampi nauttia tyhjään vatsaan, joka huutaa ruokaa, kuin sellaiseen edellisillan mässytysturvotuksen päälle. Olo on paljon kevyempi ja energisempi kuin jatkuvasti kylläisenä, sekä uni tulee paljon paremmin kun ei ole nukkumaan mennessä tukala olo.

Sokerin kaipuu on ollut tänään tiessään, johtunee varmasti siitä, että ensimmäisen viikon rajapyykki on ylitetty. Tuntuu, että olisin jo kirjoittanut tätä blogiakin vaikka kuinka kauan! Ei siis huonolla tavalla, vaan olen sinut blogini kanssa, sen pariin tuleminen ei tunnu enää niin vieraalta. Olen iloinen, että olen saanut muutamia lukijoitakin, vaikka en tiedä keitä olette, niin minusta tuntuu, etten voi jättää laihdutusprojektiani kesken, sillä muuten pettäisin teidät :D

Lyhyesti siis: Tänään on ollut hyvä päivä ja toivottavasti huomenna on vielä parempi.

Huomiseen!

1. Viikkopunnitus

Nyt se on koettu, ensimmäinen viikkopunnitus. Ihan olen tyytyväinen tulokseen.

Lähtöpaino: 120,6 kg
Paino nyt: 118,1 kg
Muutos: - 2,5kg

Tästä on hyvä jatkaa. Palataan asiaan illalla.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Kaupassa käynnin vaikeudesta - Päivä #7

Ensimmäinen viikko lähenee jo loppuaan, menipä se nopeasti. Huomenna onkin jännitävä päivä, meinaan viikkopunnitus. Näin ei ole montaa kertaa elämässäni tapahtunut, että oikein odotan vaa'alle astumista.

Kaupassa käynti on kyllä tällä hetkellä tylsää. Yritän väistellä houkutuksia parhaan kykyni mukaan, haen tarpeelliset ja poistun pikimmiten paikalta. Tiedän, että tämäkin helpottaa ajan kanssa ja kauppareissuista tulee jälleen mukavia kokemuksia, mutta tämä siirtymävaihe on tuskallisen tylsä. Kaupoissa on ihanaa tutkia, hypistellä ja katsella erilaisia tuotteita, sekä miettiä mitä kaikkea niistä voisi tehdä.

Houkutusten väistely kaupassa on kyllä haastavaa. Leipäosasto on yksi pahimpia, pullaa, piirakkaa, vastapaistettua leipää. Juustohyllyssä suklaatuorejuustoa. Luomuhyllyllä luomusuklaata. Kekseille on varattu kokonaan oma hyllynsä. Maito-osaston sokerittomat tuotteet voi laskea kahden käden sormilla, sokerillisiin ei riitä sormet ja varpaat yhteensä. Makeisia on sen valtavan makeisosaston lisäksi ripoteltu pitkin ja poikin myymälää, että olisi mahdollisimman helppoa napata kärryyn muutama patukka. Sipsejä ja naksuja on joka lähtöön, äläkä hei unohda ostaa jäätelöä matkalla kassalle. Jos nyt kuitenkin vähän suklaata, tähän kassalle ollaan laitettu myyntiin, ettei vaan pääse unohtumaan.

Laskin tuossa huvikseni foodiesta, että Kannelmäen Prismassa on 273 erilaista makeisvaihtoehtoa, poisluettuna pastillit ja purukumit. 273! Enkä laskenut tuohon myöskään jäätelöitä mukaan.
169 eri sipsi ja snacks vaihtoehtoa. Hulluutta.

Noh, kaupassa on kuitenkin pakko käydä ja houkutukset kohdata. Voimia kaikille houkutusten voittamiseen!

Marina lauantai - Päivä #6

Jos eilen oli vaikea päivä, on tänään mieliteot potenssiin kymmenen eilisestä! Siis miksi, oi miksi pitää olla mielitekoja. Tokihan tämä on rangaistus kaikista niistä syödyistä suklaapatukoista, mutta silti, voi vittu sentään. Oli pakko tulla tänne kirjoittelemaan, etten kipittäisi päätä pahkaa lähikauppaan ostoksille. Enkä kyllä varmasti pysähtyisi HeVi-osastolle.

Ajattelin, että voisin vaikka fiilistellä niitä asioita mitä pienempi olemus tuo tullessaan.

1. Voisin käyttää legginssejä - Uskokaa tai älkää, tämä on yksi suurimpia haaveitani. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta tätä odotan ehkä eniten.

2. Voisin juosta vaivattomasti - Joo o, voihan lihavakin juosta, mutta se on oikeasti äärettömän epämukavaa. Enkä puhu ainoastaan riittämättömästä kunnosta, vaan tarkoitan sitä läskin lätinää ja hyllyntää.

3. Voisin tehdä kuperkeikkoja - Lapseni oppi juuri tekemään kuperkeikan. Voi kuinka tahtoisinkaan tehdä niitä hänen kanssaan.

4. Voisin käydä salilla - Kyllä, minä kuulun näihin heikon itsetunnon ihmisiin, etten oikeasti kehtaa käydä salilla näin paksuna. Jotenkin se ajatus mennä salille räpistelemään kuin kala kuivalla maalla saa minut voimaan pahoin.

5. Ei tarvitsi miettiä painorajoja - Vituttaa miettiä "Mikäs se jumppapallon painoraja taas olikaan?" tai "Voinko istua tuolle tuolille vai hajoaako se?"

6. Arvostaisin itseäni - Inhoan itsessäni tätä piirrettä, että luokittelen itseni ihmissaastaksi, koska olen lihava. Enhän minä muitakaan lihavia väheksy tai inhoa, ainoastaan itseäni. Voisin myös joskus rentoutua ja olla kokoajan ajattelematta mitä muut ovat minusta mieltä (ihan kuin olisin joku maailman napa, että muita ihmisiä kiinnostaa ajatella minua).

Tällaista marinaa tänään, huomenna lupaan olla hyvällä tuulella ja kirjoittaa jotain mukavaa.

Huomiseen!

Tämä kuva saa aina hymyilemään

Päivä #5

Tänään teatraalisesti dieettini kunniaksi tyhjensin kaapit herkuista ja soitin veljeni hakemaan ne kotiinsa. Mieheni oli sitä mieltä, että herkut pitäisi heittää roskiin, mutta kauhistuin tuollaisia ehdotuksia. Rakkaiden suklaideni elämäntehtävä on tuottaa mielihyvää jollekkin (tai useammalle, jos haluaa jakaa), eikä muussaantua roska-auton puristimeen.

Tänään on ollut paljon kamppailua mielitekojen kanssa, olen moneen otteeseen rampannut keittiössä katselemassa kaappien sisältöä. Ei sinne kaappeihin mitään ilmesty vaikka kuinka tuijottaisi. Joka kerta olen ylpeä itsestäni, kun poistun keittiöstä tyhjin käsin, sillä kuten jokainen laihduttava tietää, voi syömishimo olla ylitsepääsemätön. Siksi en halua korvata epäterveellistä napostelua terveellisellä vaihtoehdolla, koska silloin en opi pois jatkuvan syömisen kierteestä, vaan ainoastaan ylläpitäisin huonoa tapaani syödä jatkuvasti. Ruokaa ainoastaan ruoka-aikoina.

Tämä saattaa kuulostaa omituiselta nillittämiseltä ja selittelyltä sellaisen mielestä, jolla ei ole tämän osa-alueen kanssa ongelmia, mutta miten voi olla niin tuskainen olo ilman napostelua? Tuntuu melkein samalta kuin tupakointia lopettaessa, jonka lopetin kertalaakista.

Tiedän, että tämä olo menee ohi noin kuukaudessa, kunhan oppii pois vanhoista tavoista ja pääsee eroon sokerikoukusta, mutta kuukausi saattaa joskus tuntua todella pitkältä ajalta...

Korviketta napostelulle part.2 - Päivä #4

Tämä on klassikko - Kuppi teetä ja kynttilänvalo! Toimii.

Itse suosin vihreää teetä sen maun ja lukuisten terveyshyötyjen vuoksi. Vihreän teen oikea haudutuslämpötila on 70 - 80°ja haudutusaika 2-4 min.

Vihreä tee mm.

- Nopeuttaa rasvan palamista

- Ehkäisee syöpasolujen kasvua

- Alentaa kolesterolia

- Suojaa sydäntä ja verisuonia

- Alentaa kohonnutta verenpainetta

- Ehkäisee pahanhajuista hengitystä sekä kariesta

- Estää virusten leviämistä

- Ehkäisee Parkinsonin tautia

- Hidastaa vanhenemista ja muistin heikkenemistä

- Rentouttaa mielen

Olen hurahtanut erilaisiin kahvi- ja teekuppeihin. Tämän hetkinen suosikkini on kuvassa oleva Muurlan emalinen Nalle Puh-kuppi. Valitsen kaappiini nykyään kuppeja, jotka hivelevät silmiä ja saavat hymyilemään, sillä sellaiset saavat paremmalle tuulelle myös niinä huonoina aamuina. En voisi enää kuvitellakkaan juovani aamukahviani jostain perus valkoisesta Teemasta, aamuisin on ihana fiilistellä valitsemalla päivään sopiva kuppi.

Hyvää uutta elämää!

Nyt kun vuosi vaihtui, astui voimaan monen uuden vuoden lupaus terveellisemmästä elämästä ja laihtumisesta. Kävin ryöstöretkellä netissä ja haluaisin jakaa saaliin kanssanne.

Muutamia imeliä fitspiration kuvia, joissa piilee totuus, olkaa hyvä.

Seuraava kuva aiheutti allekirjoittaneessa tirskuntaa.