Klassinen ehdollistuminenhan on jokaiselle psykologian tunnilla viihtyneelle tuttu termi. Niille, joilla oli parempaa tekemistä tuntien aikana, kuten koulun takana tupakointi (tunnustan olleeni yksi niistä), kerron klassisesta ehdollistumisesta ihan pikkipikkiriikkisen.
Klassisen ehdollistumisenhan löysi Ivan Pavlov 1920-luvulla. Pavlov tutki silloin koirien ruoansulatusta, ja huomasi sattumalta, että koirille ruokaa tuoneen askeleet saivat aikaan syljen erityksen. Pavlov alkoi soittaa koirille kelloa aina ennen ruoan tarjoilua, jolloin kellon ääni aloitti koirien syljenerityksen. (Koirat olivat niitä kuuluisia Pavlovin koiria) Tadaa! Klassinen ehdollistuminen oli keksitty.
Ideahan tässä on siis se, että (anteeksi termit) kun ehdollisen ärsykkeen kanssa esiintyy samanaikaisesti ehdoton ärsyke riittävän monta kertaa, alkaa ehdollinen ärsyke aiheuttamaan saman reaktion kuin ehdoton ärsyke.
Ja sama suomeksi: Ehdollinen ärsyke on siis jokin merkityksetön signaali ympäristöstä, esimerkiksi vaikka Salattujen elämien tunnari (ai mistäkö keksin esimerkin?). Ehdoton ärsyke on jokin merkityksellinen asia, kuten esim. ruoka (lue:suklaa). Kun Salkkareiden tunnari ja suklaa esiintyvät riittävän usein samanaikaisesti, alkaa viimein pelkkä tunnari aiheuttamaan saman reaktion kuin suklaa. Uskokaa tai älkää, mutta itselläni ainakin herahtaa aina vesi kielelle ja leukaperiä alkaa kutittelemaan kun Salkkarit alkavat. Mieleni alkaa automaattisesti hakeutumaan jääkaapille.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, vai löytyykö esi-isistäni Suomen pystykorva?
 | ||
| Ivan Pavlov. Kuva ei ole perhealbumista vaan Wikipediasta |
No, jos näin on päässyt käymään, niin onko mitään muuta tehtävissä kuin antautua mieliteoille? Kyllä on. Kun ehdoton ärsyke, eli suklaa jätetään pois, muuttuu ympäristön ärsykekkin pikkuhiljaa taas neutraaliksi.
Jos tällaisen ilmiön itsessään tunnistaa, on helpompi vastustaa napostelun tarvetta, kun tietää mistä se johtuu.
Tupakoin myös sen tunnin, jossa kerrottiin, että onko ihmisillä oikeasti havaittu klassista ehdollistumista.
Oon ite tässä opetellu syömään säännöllisesti ja sen entisen ajatuskehän rikkominen on ollut vaikeaa.
VastaaPoistaKaikki on lähtenyt siitä, että syön aamupalan vaikka ei tekisi yhtään mieli.. Näin ollen ruuansulatus lähtee käyntiin ja nälkä tulee lounaan aikaan... Ahmiminen/napostelu jäänyt lähes kokonaan pois kun päivää rytmittää terveellisillä ja monipuolisilla aterioilla. Ehdollistumistahan se on ja tiettyjen ajatusympyrät jumiutuu ja niitä on vaikea rikkoa.
Mä uskon tohon ihmistenkin - tai ainakin omalla kohdalla - ehdollistumiseen ärsykkeiden johdosta! Hyvä esimerkki, kun on ennen telkkaria kattellessa vetänyt sipsiä tai suklaata naamaan niin aina, kun istuu iltasin ennen nukkumaan menoo sohvalle tulee ensimmäisenä mieleen että missä ruoka? :D Tässä tapauksessa joko sohvalla istuminen tai telkkarin tuijottaminen on varmaan sit se ärsyke. Ihmismieli on kamala takertuun tottumuksiin ja vielä kamalampi pääseen niistä eroon!
VastaaPoistaItellä kans projekti meneillään ja yritys kymppi saada nää tottumukset muuttuun -> http://mamagoesgorgeous.blogspot.fi/
No hyvä, etten ole ainoa! :D Jäänkin seurailemaan blogiasi ja projektiasi!
PoistaKyyyyllä mä luulen että tässä joku perä on. Miksihän muuten esimerkiksi leffateatterin näkeminenkin saa popparit tuoksumaan nenässä? Ja vaikeaahan se on ottaa jotain kukkakaalia poppareiden sijaan, mutta uskon että mahdollista :D
VastaaPoistaEhdottomasti samaa mieltä tästä ehdollistumisesta ja siitä, että jostain tulee tapa/tottumus, kun sitä tarpeeksi toistaa. Huomaamattaan tai tarkoituksellisesti. Mulla illalla (kun lapsi on saatu nukkumaan) sohvalle rötvähtäminen on sama asia kun napostelu. Heti kun takamus osuu sohvaan alkaa ihmettely, että miksi mulla ei ole kädessä mitään naposteltavaksi kelpaavaa?
VastaaPoistaToinen selkeästi opittu tapa on (oli?), että kotiin tullessa pitäisi saada samantien syödä jotain, koska on (muka?) niin hirveä nälkä. Tuntuu, että nyt kun syön pienen välipalan töistä lähtiessä (kotimatka kestää noin tunnin) niin voin hyvin puuhata lapsen kanssa, valmistella ruokaa yms. ennenkuin on "pakko" syödä. Olen siis jo parissa viikossa oppinut uuden tavan :)
Tuo sohva on kyllä edelleen vähän paha... Pitää vaan pysytellä pois sohvalta :D
Itselläni oli kanssa tuo sama, että AINA kotiintullessa oli syötävä jotain. Tulin mistä tahansa, olinpa ollut poissa kuinka pitkään tahansa, niin askeleet johtivat melkein suoraan ovelta jääkaapille. Itsellä auttoi tähän se, että syömisen sijaan keitänkin itselleni kupin teetä.
PoistaLohduttavaa kuulla, että muillakin on näitä samoja hömpötyksiä napostelun suhteen :D