Vaikka lupasin, että alan juoksemaan kun painoni on pudonnut, niin en tiedä mikä minuun on mennyt. Olen nimittäin alkanut tunnustelemaan miltä se juokseminen oikein tuntuu. Ja voin kertoa, että aika koukuttavaa hommaa. Matkat ovat tietenkin todella lyhyitä. Hyllyvä maha hieman pilaa nautintoa, mutta josko se alkaisi sulamaan pikkuhiljaa pois, niin on mukavampi juosta.
Lihan pois jättäminen ruokavaliosta on muutenkin saanut aikaan ihmeellisen energiapiikin. Vaikkakin paino on pudonnut vain sen kaksi kiloa, niin tunnen itseni kevyemmäksi kuin vuosiin. Aamuisin kellon soidessa en jaksa jäädä makoilemaan, vaikka normaalisti olen torkuttamisen kruunaamaton kuningatar. Päivisin on hirveä hinku puuhastella kaikenlaista ja iltaisinkin riittää energiat lenkkeilyyn. Mieli on kirkkaampi ja vatsa toimii paremmin. Tokikin hyvään mieleen vaikuttaa myös se, että omatunto on puhtaampi, kun ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä lihan syönnistä.
Olenkin nyt päättänyt, että taidan kyllä lähteä 4.5 alkavaan Superdieettiin mukaan. En vain ole vielä päättänyt, että valitsenko perinteisen Superdieetin vai Simple version. Katsellaan kuinka tämä liikuntainnostus pysyy tämän muutaman viikon ajan yllä, jos intoa vielä parin viikon päästä löytyy, niin pakko kai se on perinteisempään Superdieettiin lähteä. Saisi kahvakuula taas itselleen muutakin tekemistä kuin olla aina jaloissa.
Te, joilta löytyy kahvakuula/kuulia ja/tai käsipainoja tai muita jumppavermeitä, niin kuinka ihmeessä säilytätte niitä?! Itse en ole vielä keksinyt yhtäkään järkevää säilytyspaikkaa. Mahdollista käyttöastetta ajatellen kahvakuulan olisi hyvä olla helposti saatavilla, mutta ei se nyt niin kaunis ole, että sitä kokoajan haluaisi katsella. Suuret on ongelmat taas :D
Mitä ihanimpaa (vaikkakin sateista) perjantaita!
Oot tullut takaisin <3
VastaaPoistaTäällähän minä taas :)
Poista