Posketonta menoa blogissa pohdittiin tänään, että onko ruoka nautintoa vai pelkkää kehon polttoainetta. Olin kirjoittamassa blogiin vastaustani kysymykseen, että missä on se hyvän makuinen polttoaine oikein on, mutta vastauksestani oli tulossa niin pitkä, että päätin tehdä tästä mielenkiintoisesta aiheesta ihan oman postauksen. Toivottavasti et pahastu.
Hyvä ruoka löytyy meidän jokaisen keittiöstä. Se vaatii hieman uskallusta ja maustekaapin päivitystä siinä tapauksessa, jos vakiomausteisiin kuuluu ainoastaan suola ja mustapippuri. Muutamalla itselleen mieluisalla pääsee jo pitkälle. Tällä hetkellä itselläni on kovassa käytössä juustokumina ja curry. Erilaiset öljyt tuovat vaihtelevaa makua ruokiin. Siemenillä ja pähkinöillä saa mukavaa purutuntumaa muuten nitkuiseen ruokaan.
Ruoalla ei aina tarvitse olla nimeä eikä reseptiä. Tämä on se vaihe, jossa tarvitaan uskallusta. Olen tuttavapiiristäni huomannut, että joillekkin se on ylitsepääsemättömän vaikea paikka tehdä ruokaa ilman reseptiä. Minä aina kannustan ihmisiä kokeilemaan reseptitöntä ruoanlaittoa. Silloin pääsee kokeilemaan ja irrottelemaan keittiössä. Kun kysyn ihmisiltä, että mikseivät he tekisi ruokaa omasta päästään (ei siis omasta päästään, vaan siis, että keksisivät itse :D), saan aina vastauksen "Mitä jos siitä tulee pahaa?" Mitä sitten jos siitä tulee pahaa? Sitten on muutama vaihtoehto, joko a) heität sen roskiin, tai b) syöt sen hampaat irvessä etkä enää ikinä tee samaa ruokaa. Ei siihen maailma kaadu. Sitten on tietenkin myös vaihtoehto c) syötät sen lapsille käyttäen argumenttia "Ruoasta ei saa valittaa, syöt mitä tarjotaan!" (se oli sitten hei vitsi).
Olen itse aivan onneton tekemään resepteistä yhtään mitään, koska en jaksa lukea ohjeita koskaan loppuun. Alan aina ennakoimaa, koska sellainen asia että lukisi reseptin kokonaan edes kerran läpi ennen kuin alkaa ruoanlaittoon olisi liian loogista. Yleensä se ennakointi vie minut aina sivuraiteille. Kuvittelen myös aina tietäväni miten reseptistä saisi vielä paremman ja alan soveltamaan. Paha sanoa olenko tehnyt oikeasti parempaa, mutta yleensä olen ihan tyytyväinen tekemääni ruokaan.
Raaka-aineisiin kannattaa myös uhrata ajatus. Kannattaa kokeilla paljon erilaisia kasviksia, suosittelen kokeilemaan uusia kasviksia aina jonkun tutun ja turvallisen kanssa, niin mahdolliset makuhaitat minimoituvat. Kannattaa myös valita kaupassa ne raikkaat ja freesit yksilöt. Pakastekasviksista saa kyllä myöskin tehtyä ihan ok sapuskaa, ne vain vaativat mielestäni hieman enemmän maustamista.
Karkeasti hyvän ruoan koostaa näistä:
2-4 eri kasvista
proteiinilähde (huom! Aina ei tarvitse olla lihaa, kasviproteiineista saa vaikka mitä herkkuja aikaan!)
sipuli ja/tai valkosipuli
joku mieluisa öljy (vinkki: ei aina pelkästään paistamiseen, vaan myös valmiiseen ruokaan voi laittaa ihan hieman öljyä makua tuomaan. Esim. Seesamiöljystä tulee ihanan pähkinäinen maku)
Mausteita oman maun ja fiiliksen mukaan
Tuossa oli tuo tekninen puoli. Anteeksi, tästä on tulossa joku mammuttipostaus, mutta pakko jatkaa vielä.
Mieti
millä syöt. Mielestäni kauniilla astioilla saa ruoan paremmaksi. Jos ruoka tuntuu muuten ankealta, suosittelen vaihtamaan naarmuisen Ikea-lautasen johonkin kauniiseen malliin. Kannattaa pitää silmät auki esimerkiksi kirpputoreilla, yksittäisiä silmiä hiveleviä lautasia löytää todella halvalla. Myöskään pakaste-/eväsrasia ei tee ruoasta houkuttelevaa (paitsi jos se eväsrasia on tosi makee).
Jos on aikaa ja kiinnostusta, kannattaa myös hieman miettiä, kuinka ruoan lautaselle asettelee. En nyt tarkoita, että pitäisi nyhertää jotain ravintola-annoksia, mutta houkuttelevampaa se on katsoa lautasta, johon annos on koottu kauniisti.
Sitten päästään lempikohtaani, eli yleisiin ruokaan kohdistuviin asenteisiin. Jostain kumman syystä hyvä ruoka mielletään yleensä tuhtina, rasvaisena ja hiilihydraattipitoisena, eli juuri sen terveellisen ruoan vastakohtana. Onhan ne tuhdit ruoat hyviä, mutta miksei myös terveellinenkin voisi olla lähtökohtaisesti hyvää? Olen pohtinut sitä, mistä tämä ennakkokäsitys juontaa juurensa, onko kyse vastakkainasettelusta terveellinen vs. epäterveellinen, hyvän makuinen vs. pahan makuinen. Ja koska epäterveellinen ruoka on hyvää, jää terveelliselle ainoaksi vaihtoehdoksi olla sitten pahaa.
Itse henkilökohtaisesti koen terveellisen ruoan genren paljon jännittävämpänä, maukkaampana ja monipuolisempana. Jokaisen tulisi miettiä syödessään myös nautitusta ruoasta seuraavaa olotilaa, ns. hiilariähky vs. kevyt ja energinen olo, kumpi maistuu suussa paremmalta?
Jutan ja joidenkin muiden fitnessurheilijoiden käsitys ruoasta polttoaineena ja koneenomaisesta "kaikki tässä ja tässä diettiohjeessa oleva on syötävä, tai muuten on turha itkeä jos dieetti ei onnistu" syömisrutiinista ajaa terveellisen ruoan entistä ahtaammalle. Tuollaisten käsitysten takia dieetit epäonnistuvat ja ihmiset lihovat dieettiensä jälkeen (mukaanlukien minä itse), koska tuollaiset asenteet eivät opeta tervettä suhtautumista ruokaan. Ne opettavat syömään vehnäleseitä ja maitorahkaa väkisin oksennusta pidellen, joka ei pidemmän päälle kenestäkään ole kivaa, vaikka miten hoettaisiin "no pain, no game". Siitä onkin helppo livetä takaisin vanhoihin huonoihin ruokatottumuksiin, joista ei ole koskaan opetellut pois, koska dieetit ovat väliaikaisia.
Rohkeus astua tutun ja turvallisen ulkopuolelle ruokamaailmassa saa ruoan maistumaan paremmalta. En yhtään ihmettele, ettei se terveellinen ruoka maistu, jos kokemuspohjana on keitetty herne-maissi-paprika ja kouluruokailun tarjoama kesäkeitto. Kannattaa olla utelias ja kokeilla, ruoan ei aina tarvitse olla tajunnanräjäyttävä kokemus, riittää, että se maistuu hyvältä.
Itse ainakin haluan syödä hyvää ruokaa, syön niin monta kertaa päivässä, että olisi ankeaa syödä vain pysyäkseen hengissä. Ruokailutilanne on hyvä hetki rauhoittua päivän kiireistä joko yksin tai seurassa ja nauttia hyvästä ruoasta, elämästä ja hyvästä päätöksestä jonka on tehnyt, jos laihduttaa.
Laitan tähän kuvan päivän lounaastani. Tätä kuvaa ei pitänyt koskaan julkaista, sillä otin kuvia vain harjoituksen vuoksi.
Lounaaksi söin eilistä salaatti-kurkku-tomaatti-paprika-sipuli salaattia. Kaveriksi paistoin broiskua pienessä voinokareessa. Kun broiskut olivat kypsiä heitin pannulle hieman seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Sekoittelin hetken ja lopuksi tilkka seesamiöljyä sekaan.
Broiskut salaatin päälle ja kruunuksi muutama cashew-pähkinä.
Tällainen tilitys tänään. Kiitos ja anteeksi :D
