Routa porsaan kotiin ajaa

Jos laihdutusbloggaaja yllättäen katoaa, on vaihtoehtoja yleensä kolme. Joko bloggaaja on kuollut, kidnapattu tai laihdutusbloggaaja on ylensyömässä. Mitä minulle tapahtui? Ensinnäkään en kirjoittele tuonelasta, kukaan ei halua kidnapata minua (lihavaa ei noin vain työnnetä autoon), mitä jää siis jäljelle?

Jep, sitä olen tehnyt viime viikot. Syönyt, napostellut, nautiskellut, mässännyt, ahminut, hotkinut, salasyönyt, julkisyönyt, syönyt television ääressä, ruokapöydässä, seisaaltaan ja sängyssä. En ole häpeissäni kehdannut tulla tänne kirjoittamaan suklaata suupielessä, vaikkakin blogini ja lukijani ovat olleet mielessäni päivittäin ja jokaisella suklaisella suupalalla.

Olen ikävöinyt teitä ja nyt on aika aloittaa kaikki jälleen alusta. Moi, olen Jii, ja minulla on ongelma syömiseni suhteen. Kaikki alkoi taas niin pienestä, korvasin lounaan voileivällä. Sitten päivällisen voileivällä. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta voileipiä olikin edessäni tuplasti. Viikonloppuna toiminkin jo lasten namien hovimaistajana ja seuraavaksi viikonlopuksi ostinkin jo omat namit. "Huomenna sitten" - ajatuksella olen oikeuttanut itselleni ylensyömiseni ja herkkutteluni. Joka päivä olen jauhanut samaa mantraa mielessäni. "Huomenna palaan terveelliseen elämään". No, tänään on vihdoinkin huomenna ja olen saanut itseäni niskavilloista kiinni. Syyllisyys kalvanee minua vielä jonkin aikaa, mutta antakaa lukijat minulle anteeksi, että olen ollut tuhmilla teillä! Lupaan yrittää parantaa tapani!

Saanhan anteeksi? (kuva)

Psst.... Jos jotain hyötyä villiviikoistani oli, niin jaan teille kokemukseni Fazerin popcorn suklaasta, ei kannata tuhlata euroja eikä menetettyjä kiloja sen vuoksi. Jätä kauppaan.