tiistai 17. helmikuuta 2015

Routa porsaan kotiin ajaa

Jos laihdutusbloggaaja yllättäen katoaa, on vaihtoehtoja yleensä kolme. Joko bloggaaja on kuollut, kidnapattu tai laihdutusbloggaaja on ylensyömässä. Mitä minulle tapahtui? Ensinnäkään en kirjoittele tuonelasta, kukaan ei halua kidnapata minua (lihavaa ei noin vain työnnetä autoon), mitä jää siis jäljelle?

Jep, sitä olen tehnyt viime viikot. Syönyt, napostellut, nautiskellut, mässännyt, ahminut, hotkinut, salasyönyt, julkisyönyt, syönyt television ääressä, ruokapöydässä, seisaaltaan ja sängyssä. En ole häpeissäni kehdannut tulla tänne kirjoittamaan suklaata suupielessä, vaikkakin blogini ja lukijani ovat olleet mielessäni päivittäin ja jokaisella suklaisella suupalalla.

Olen ikävöinyt teitä ja nyt on aika aloittaa kaikki jälleen alusta. Moi, olen Jii, ja minulla on ongelma syömiseni suhteen. Kaikki alkoi taas niin pienestä, korvasin lounaan voileivällä. Sitten päivällisen voileivällä. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta voileipiä olikin edessäni tuplasti. Viikonloppuna toiminkin jo lasten namien hovimaistajana ja seuraavaksi viikonlopuksi ostinkin jo omat namit. "Huomenna sitten" - ajatuksella olen oikeuttanut itselleni ylensyömiseni ja herkkutteluni. Joka päivä olen jauhanut samaa mantraa mielessäni. "Huomenna palaan terveelliseen elämään". No, tänään on vihdoinkin huomenna ja olen saanut itseäni niskavilloista kiinni. Syyllisyys kalvanee minua vielä jonkin aikaa, mutta antakaa lukijat minulle anteeksi, että olen ollut tuhmilla teillä! Lupaan yrittää parantaa tapani!

Saanhan anteeksi? (kuva)

Psst.... Jos jotain hyötyä villiviikoistani oli, niin jaan teille kokemukseni Fazerin popcorn suklaasta, ei kannata tuhlata euroja eikä menetettyjä kiloja sen vuoksi. Jätä kauppaan.

14 kommenttia:

  1. Takapakkia tulee meille kaikille, mutta tärkeintä on tehdä se päätös jatkaako mässäilyä vai palaako ruotuun. Älä turhaan jää potemaan syyllisyyttä, siitä ei ole mitään hyötyä. Jokainen meistä tekee tämän laihdutuksen omalla tyylillään ja virheitä tehden - ei ole mitään yhtä ainutta ja oikeaa tapaa. Joten eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa! :) Popcorn-suklaa näköjään jakaa mielipiteet, minä ja siskoni olemme jo vannoutuneita faneja. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se takapakki on aina helppo ymmärtää kun se käy jollekkin muulle, mutta itseään ruoskii aina kovempaa, oma epäonnistuminen on paljon vakavampaa kun sitä niin kovin pettyy itseensä. Kuten sanoit, eteenpäin, ei se muukaan auta! :)

      Se on teidän onni, että minä suklaan suurkuluttaja en pidä siitä, jää teille jokunen levy nautittavaksi (yäk). :)

      Poista
  2. Vihdoin sä olet palannut! ♥
    Kerrothan seuraavassa postauksessa nykyisen painotilanteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsin tällä hetkellä hirveästä vaakakammosta, mutta kun noin kauniisti pyydät kai se vaaka on pakko kohdata ja kurkistaa tuhojen massiivisuus.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Ilahduttavaa saada näin hyvä vastaanotto :)

      Poista
  4. En saanut luettua. Minipossu tuijotti minua niin hellyyttävästi. Epäilen salajuonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Paljastuin, tämä oli juoni, etsin tarkoituksella mahdollisimman hellyyttävän kuvan voidellakseni teidät lukijat antamaan anteeksi minulle :)

      Poista
  5. Hyvä kun tulit takasin! Maailma ei kaadu yhteen harharetkeen - tsemppiä jatkoon.

    VastaaPoista
  6. Noniin, päivitykset jatkukoon! Kyllähän sä tiedät että repsahdus ei tarkoita koko projektin hautaamista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, tästä on hyvä aloittaa uudestaan :)

      Poista