torstai 9. huhtikuuta 2015

Paistetut banaanit

Laihduttamiseen kuuluu oleellisena osana ruoka, enkä ole tainnut postata vielä yhtäkään ruokajuttua, joten täältä pesee. Jiin kokeilevassa keittiössä testattiin tänään, miltä paistettu banaani maistuu. Maku oli yllättävän hyvä. Vaniljajäätelön kanssa varmasti hitti, mutta koska olemme painonpudotushommien äärellä niin jääköön jäätelöt sikseen.

Reseptiikka kaikessa yksinkertaisuudessaan, olkaa hyvä.

PAISTETUT BANAANIT

1 Banaani

2 Kiiviä

Pakastemustikoita

Cashew pähkinöitä

Nokare voita paistamiseen

Viipaloi kiivit ja banaani. Asettele kiivit lautaselle. Kuumenna pannu ja paista banaanit voissa nopeasti molemmilta puolilta. Nostele paistetut banaanisiivut lautaselle kiivien päälle. Ripottele päälle Cashew pähkinöitä ja jäisiä mustikoita.



Nauti!

Aamun inspiraatioquote






  Hyvää huomenta!

Tänään on ihan voittajafiilis, kävin vaa'alla vakoilemassa mitä blogin pariin palaaminen on saanut aikaan. En ollut uskoa silmiäni, kaksi kiloa on kadonnut! Tulipa siitä hyvä mieli.

Kaksi kiloa kevyempänä kohti uutta päivää!

*PusPus*


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

10 000 askelta - Päivä #2

Kävely on jokamiehen laji. Se ei vaadi kuukausimaksuja, vuosikausiksi sitovia jäsenyyksiä eikä kalliita varusteita. Sitä voi tehdä yksin tai yhdessä tai vaikka musiikkia kuunnellen.

Haluaisinkin esitellä teille itse kehittelemäni seitsemän askeleen (heh heh) ohjelman, kuinka kävelyharrastus tulisi aloittaa.

1. Nouse ylös

2. Katso ikkunasta ulos

3. Säänmukainen varustus

4. Avaa ovi

5. Astu ovesta ulos

6. Valitse suunta

7. Ota askel. Toista 10 000 kertaa

Jos kohdan yksi saavuttaminen aiheuttaa haasteita, osta koira.






10 00 askelta päivässä ylläpitää terveyttä. Säännöllinen kävely vähentää sydänsairauksien riskiä, rintasyövän riskiä, se lievittää ahdistusta, stressiä ja masennusta sekä auttaa nukahtamaan illalla.

Miksi jättää kävely siis väliin?

Mittaatteko päivittäisiä askeleitanne? Kuinka suuria lukemia kerrytätte?




tiistai 7. huhtikuuta 2015

Päivä #1 - Kolmannen kerran

Voisin kirjoittaa tähän pitkän selityksen siitä, missä olen taas luuhannut, mutta emmeköhän jokainen tiedä mitä minä olen oikein puuhaillut. Yritän päästä jälleen yli tästä armottomasta vitutuksesta ja unohtaa viimeisen kuukauden hurvittelut. Uusi yritys jälleen.



Jotain olen saavuttanut, nimittäin suurimman elopainoni ikinä, 121,4kg. Huoh...

Kolmas kerta toden sanoo ja niin edelleen...

Olen kateellisena kuunnellut ystäväni innostusta juoksuharrastukseen ja kanssaelänyt hänen hyvää ja energistä fiilistään. Olenkin asettanut itselleni tavoitteen, sitten kun painoni on alle 90 kiloa, alan juoksemaan! Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan kaapin oveen teipattuna Porin juoksukoulu, jotta innostuisin aloittamaan, mutta aina on ollut hyvä tekosyy jättää juokseminen muille. Haluan kuitenkin ensin pudottaa hieman painoa, sillä pelkään, että polveni  sanoisivat poks, jos nyt alkaisin juoksemaan. Joten 32kg on pudotettavaa ennen juoksemisen aloittamista. Siinäpä minulle tavoitetta.

Jotta saisin tästäkin tehtyä mahdollisimman teatraalista, otin 32 puuhelmeä symboloimaan jokaista pudotettua kiloa. Jokaisen pudotetun kilon kohdalla saan poistaa kiposta yhden helmen. Jännittävää (not)!





Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kun olen saavuttanut tavoitteeni, niin olen ansainnut tuhlata uusiin juoksuvermeisiin (tiedoksi vaan rakkaalle miehelleni, jos satut tätä lukemaan).








torstai 19. helmikuuta 2015

Samasta kupista?

VAROITUS! Kaikki ne, joita ei voisi vähempää kiinnostaa koirajutut, kannattaa lopettaa lukeminen tähän, sillä tänään käytän blogiani vääriin tarkoituksiin ja vierailen väärällä aihealueella, nimittäin niissä ärsyttävissä koirajutuissa.

Esitän alkuun kysymyksen, mitä eroa seuraavilla kolmella tuotteella on?

(lähde)

(lähde)

(lähde)
Viittaan tässä siis eiliseen Hesarin juttuun koirien raakaruokinnasta ja barffauksesta ja muoti-ilmiöistä (Linkki). Juttu on niin sekava ja siinä on puurot ja vellit sekoitettu niin huolellisesti, että epäilen toimittajan olleen kännissä tuota kirjoittaessaan.

Palaan juttuun ja esitän muutaman kysymyksen toimittajalle, kun en ihan nyt ole ymmärtänyt.

A) Jos ihminen on kiinnostunut raakaruoasta, niin syökö ihminen silloin raakaa lihaa ja luita?

B) Kasvaako luonnossa koirannappuloita, kun ne kerran ovat luonnonmukaisia?

C) Miksi koiran syömä raaka liha on terveysriski ihmiselle?

D) Mitä koiran raakaruoan sisältämät "tuntemattomat jäämät" voivat olla, lasinsiruja, tupakantumppeja, muovinpaloja? Samoilta tehtailta tulee kuitenkin myös ihmislaatuista lihaa.

E) Kun kyse on raakaruokinnasta, ja lopussa mainitaan ihmisten halu syöttää lemmikeille samoja herkkuja kuin mistä itse pitää, niin herkutteleeko monikin ihminen raa'alla jauhelihalla ja lauantai-iltaisin kaluaa muutaman possun kylkiluun (raakana, tietenkin)?

F) Onko sama asia, jos syöttää koiralle lihaa, tai jos syöttää koiralle luita? Onko liha ja luu sama asia?

Nyt vielä loppuksi kerron vastauksen alussa esittämääni kysymykseen.

Ensimmäisessä kuvassa komeilee säkillinen ehtaa koirille tarkoitettua nappulaa, samaisen valmistajan mihin jutussa viitattiin (ei ole raakaruokaa).

 Toisessa kuvassa köllöttää läjä broilerin siipiä (Barf perustuu lihaisin luihin, jopa 60-80%:sti).

Viimeisessä kuvassa on nökäre naudanlihaa (sitä raakaruokaa).

Joko toimittajakin huomaa noissa kolmessa jotain eroa?

Sitten vielä loppuun selvennykseksi, suklaa, xylitol ja sipuli EIVÄT kuulu mihinkään näistä ruokavalioista.













keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Vaaka on kohdattu

Lukijan pyynnöstä päätin eilen kohdata pahimman pelkoni, vaa'an. Keräsin rohkeutta ja sydän pamppaillen päätin katsoa totuutta silmiin. Mitä tuhoa olin saanut aikaan rietastelureissullani. 117,9 kg! Se on siis +1,6kg enemmän kuin edellisessä punnituksessa. Huoh. Turhauttavaa pudotella uudestaan samoja kiloja, mutta eipä se auta syyttää kuin itseään.

Oli kyllä piristävää palata ja saada teiltä lukijoilta lämmin ja kannustava vastaanotto. Mukava tietää, että teitä on vielä jäljellä siellä toisella puolen ruutua katoamisestani huolimatta.

Tänään olisikin tarkoitus toistaa teatraalinen kaappien tyhjennys jäljelle jääneistä herkuista sekä täyttää hedelmäkulho väreillä. Siinä sivussa onkin hyvä pitää itselleen puhuttelu sokerin haitoista ja leivän puputtamisen typeryydestä.

Mukavaa päivää!



tiistai 17. helmikuuta 2015

Routa porsaan kotiin ajaa

Jos laihdutusbloggaaja yllättäen katoaa, on vaihtoehtoja yleensä kolme. Joko bloggaaja on kuollut, kidnapattu tai laihdutusbloggaaja on ylensyömässä. Mitä minulle tapahtui? Ensinnäkään en kirjoittele tuonelasta, kukaan ei halua kidnapata minua (lihavaa ei noin vain työnnetä autoon), mitä jää siis jäljelle?

Jep, sitä olen tehnyt viime viikot. Syönyt, napostellut, nautiskellut, mässännyt, ahminut, hotkinut, salasyönyt, julkisyönyt, syönyt television ääressä, ruokapöydässä, seisaaltaan ja sängyssä. En ole häpeissäni kehdannut tulla tänne kirjoittamaan suklaata suupielessä, vaikkakin blogini ja lukijani ovat olleet mielessäni päivittäin ja jokaisella suklaisella suupalalla.

Olen ikävöinyt teitä ja nyt on aika aloittaa kaikki jälleen alusta. Moi, olen Jii, ja minulla on ongelma syömiseni suhteen. Kaikki alkoi taas niin pienestä, korvasin lounaan voileivällä. Sitten päivällisen voileivällä. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta voileipiä olikin edessäni tuplasti. Viikonloppuna toiminkin jo lasten namien hovimaistajana ja seuraavaksi viikonlopuksi ostinkin jo omat namit. "Huomenna sitten" - ajatuksella olen oikeuttanut itselleni ylensyömiseni ja herkkutteluni. Joka päivä olen jauhanut samaa mantraa mielessäni. "Huomenna palaan terveelliseen elämään". No, tänään on vihdoinkin huomenna ja olen saanut itseäni niskavilloista kiinni. Syyllisyys kalvanee minua vielä jonkin aikaa, mutta antakaa lukijat minulle anteeksi, että olen ollut tuhmilla teillä! Lupaan yrittää parantaa tapani!

Saanhan anteeksi? (kuva)

Psst.... Jos jotain hyötyä villiviikoistani oli, niin jaan teille kokemukseni Fazerin popcorn suklaasta, ei kannata tuhlata euroja eikä menetettyjä kiloja sen vuoksi. Jätä kauppaan.