Samasta kupista?

VAROITUS! Kaikki ne, joita ei voisi vähempää kiinnostaa koirajutut, kannattaa lopettaa lukeminen tähän, sillä tänään käytän blogiani vääriin tarkoituksiin ja vierailen väärällä aihealueella, nimittäin niissä ärsyttävissä koirajutuissa.

Esitän alkuun kysymyksen, mitä eroa seuraavilla kolmella tuotteella on?

(lähde)

(lähde)

(lähde)

Viittaan tässä siis eiliseen Hesarin juttuun koirien raakaruokinnasta ja barffauksesta ja muoti-ilmiöistä (Linkki). Juttu on niin sekava ja siinä on puurot ja vellit sekoitettu niin huolellisesti, että epäilen toimittajan olleen kännissä tuota kirjoittaessaan.

Palaan juttuun ja esitän muutaman kysymyksen toimittajalle, kun en ihan nyt ole ymmärtänyt.

A) Jos ihminen on kiinnostunut raakaruoasta, niin syökö ihminen silloin raakaa lihaa ja luita?

B) Kasvaako luonnossa koirannappuloita, kun ne kerran ovat luonnonmukaisia?

C) Miksi koiran syömä raaka liha on terveysriski ihmiselle?

D) Mitä koiran raakaruoan sisältämät "tuntemattomat jäämät" voivat olla, lasinsiruja, tupakantumppeja, muovinpaloja? Samoilta tehtailta tulee kuitenkin myös ihmislaatuista lihaa.

E) Kun kyse on raakaruokinnasta, ja lopussa mainitaan ihmisten halu syöttää lemmikeille samoja herkkuja kuin mistä itse pitää, niin herkutteleeko monikin ihminen raa'alla jauhelihalla ja lauantai-iltaisin kaluaa muutaman possun kylkiluun (raakana, tietenkin)?

F) Onko sama asia, jos syöttää koiralle lihaa, tai jos syöttää koiralle luita? Onko liha ja luu sama asia?

Nyt vielä loppuksi kerron vastauksen alussa esittämääni kysymykseen.

Ensimmäisessä kuvassa komeilee säkillinen ehtaa koirille tarkoitettua nappulaa, samaisen valmistajan mihin jutussa viitattiin (ei ole raakaruokaa).

 Toisessa kuvassa köllöttää läjä broilerin siipiä (Barf perustuu lihaisin luihin, jopa 60-80%:sti).

Viimeisessä kuvassa on nökäre naudanlihaa (sitä raakaruokaa).

Joko toimittajakin huomaa noissa kolmessa jotain eroa?

Sitten vielä loppuun selvennykseksi, suklaa, xylitol ja sipuli EIVÄT kuulu mihinkään näistä ruokavalioista.

Vaaka on kohdattu

Lukijan pyynnöstä päätin eilen kohdata pahimman pelkoni, vaa'an. Keräsin rohkeutta ja sydän pamppaillen päätin katsoa totuutta silmiin. Mitä tuhoa olin saanut aikaan rietastelureissullani. 117,9 kg! Se on siis +1,6kg enemmän kuin edellisessä punnituksessa. Huoh. Turhauttavaa pudotella uudestaan samoja kiloja, mutta eipä se auta syyttää kuin itseään.

Oli kyllä piristävää palata ja saada teiltä lukijoilta lämmin ja kannustava vastaanotto. Mukava tietää, että teitä on vielä jäljellä siellä toisella puolen ruutua katoamisestani huolimatta.

Tänään olisikin tarkoitus toistaa teatraalinen kaappien tyhjennys jäljelle jääneistä herkuista sekä täyttää hedelmäkulho väreillä. Siinä sivussa onkin hyvä pitää itselleen puhuttelu sokerin haitoista ja leivän puputtamisen typeryydestä.

Mukavaa päivää!

Routa porsaan kotiin ajaa

Jos laihdutusbloggaaja yllättäen katoaa, on vaihtoehtoja yleensä kolme. Joko bloggaaja on kuollut, kidnapattu tai laihdutusbloggaaja on ylensyömässä. Mitä minulle tapahtui? Ensinnäkään en kirjoittele tuonelasta, kukaan ei halua kidnapata minua (lihavaa ei noin vain työnnetä autoon), mitä jää siis jäljelle?

Jep, sitä olen tehnyt viime viikot. Syönyt, napostellut, nautiskellut, mässännyt, ahminut, hotkinut, salasyönyt, julkisyönyt, syönyt television ääressä, ruokapöydässä, seisaaltaan ja sängyssä. En ole häpeissäni kehdannut tulla tänne kirjoittamaan suklaata suupielessä, vaikkakin blogini ja lukijani ovat olleet mielessäni päivittäin ja jokaisella suklaisella suupalalla.

Olen ikävöinyt teitä ja nyt on aika aloittaa kaikki jälleen alusta. Moi, olen Jii, ja minulla on ongelma syömiseni suhteen. Kaikki alkoi taas niin pienestä, korvasin lounaan voileivällä. Sitten päivällisen voileivällä. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta voileipiä olikin edessäni tuplasti. Viikonloppuna toiminkin jo lasten namien hovimaistajana ja seuraavaksi viikonlopuksi ostinkin jo omat namit. "Huomenna sitten" - ajatuksella olen oikeuttanut itselleni ylensyömiseni ja herkkutteluni. Joka päivä olen jauhanut samaa mantraa mielessäni. "Huomenna palaan terveelliseen elämään". No, tänään on vihdoinkin huomenna ja olen saanut itseäni niskavilloista kiinni. Syyllisyys kalvanee minua vielä jonkin aikaa, mutta antakaa lukijat minulle anteeksi, että olen ollut tuhmilla teillä! Lupaan yrittää parantaa tapani!

Saanhan anteeksi? (kuva)

Psst.... Jos jotain hyötyä villiviikoistani oli, niin jaan teille kokemukseni Fazerin popcorn suklaasta, ei kannata tuhlata euroja eikä menetettyjä kiloja sen vuoksi. Jätä kauppaan.