Facebook

Psst... Blogilista lakkaa olemasta 1.6, jolloin sitä kautta ei voi enää seurata blogiani.

Ei hätää! Askartelin blogille Facebook sivut, joka helpottaa seuraamista. Klikkaa tykkää nappia ja pysyt Laihdun365 blogin aallonharjalla!

Perjantaita!

Huhhuh! Onpa ollut vaikeaa löytää aikaa tänne kirjoitteluun, sillä knääpiö kaks vee on päättänyt itselleen uuden vuorokausirytmin. Herätys 7.30, päiväunet alkaen 14.00 ja yöunille klo 22 jälkeen! Oma kelloni kun soi aamulla 6.15 niin iltaisin ollaan oltu knääpiön kanssa valmista kauraa samaan aikaan. Päiväunethan on ihan liian myöhään, mutta kun uni ei maistu aiemmin. Sitten jos herra ei nuku päikkäreitään, ovat illat todella mälsiä, sillä silloin ei ole enää energiaa tehdä muuta kuin kiukutella. Noh, pakko jotain keksiä, sillä maanantaina jatkuvat oppismispsykologian opinnotkin.

Paino on junnannut paikoillaan, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni se ei haittaa minua ollenkaan. Olen tyytyväinen, sillä liikuntakärpänen puraisi toden teolla ja kahvakuulakin on saanut jälleen töitä ja päivät alkavat tunnin reippaalla ulkoilulla. Nyt kun knääpiö on saanut polkupyörän, niin päivisin saa mamman kilot kyytiä kun poikanen polkee menemään, sillä knääpiömmehän tuntee ainoastaan yhden nopeuden, TÄYSII!

Eikai se auta muu kuin alkaa valmistautumaan pyörän perässä juoksemiseen, ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

P.S. Vaalitulos oli ihan paska.

Terveisin yks sosiaalidemokraatti

Muistutus

Mukavaa päivää rakkaat lukijat!

Pikaiset kuulumiset

Vaikka lupasin, että alan juoksemaan kun painoni on pudonnut, niin en tiedä mikä minuun on mennyt. Olen nimittäin alkanut tunnustelemaan miltä se juokseminen oikein tuntuu. Ja voin kertoa, että aika koukuttavaa hommaa. Matkat ovat tietenkin todella lyhyitä. Hyllyvä maha hieman pilaa nautintoa, mutta josko se alkaisi sulamaan pikkuhiljaa pois, niin on mukavampi juosta.

Lihan pois jättäminen ruokavaliosta on muutenkin saanut aikaan ihmeellisen energiapiikin. Vaikkakin paino on pudonnut vain sen kaksi kiloa, niin tunnen itseni kevyemmäksi kuin vuosiin. Aamuisin kellon soidessa en jaksa jäädä makoilemaan, vaikka normaalisti olen torkuttamisen kruunaamaton kuningatar. Päivisin on hirveä hinku puuhastella kaikenlaista ja iltaisinkin riittää energiat lenkkeilyyn. Mieli on kirkkaampi ja vatsa toimii paremmin. Tokikin hyvään mieleen vaikuttaa myös se, että omatunto on puhtaampi, kun ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä lihan syönnistä.

Olenkin nyt päättänyt, että taidan kyllä lähteä 4.5 alkavaan Superdieettiin mukaan. En vain ole vielä päättänyt, että valitsenko perinteisen Superdieetin vai Simple version. Katsellaan kuinka tämä liikuntainnostus pysyy tämän muutaman viikon ajan yllä, jos intoa vielä parin viikon päästä löytyy, niin pakko kai se on perinteisempään Superdieettiin lähteä. Saisi kahvakuula taas itselleen muutakin tekemistä kuin olla aina jaloissa.

Te, joilta löytyy kahvakuula/kuulia ja/tai käsipainoja tai muita jumppavermeitä, niin kuinka ihmeessä säilytätte niitä?! Itse en ole vielä keksinyt yhtäkään järkevää säilytyspaikkaa. Mahdollista käyttöastetta ajatellen kahvakuulan olisi hyvä olla helposti saatavilla, mutta ei se nyt niin kaunis ole, että sitä kokoajan haluaisi katsella. Suuret on ongelmat taas :D

Mitä ihanimpaa (vaikkakin sateista) perjantaita!

Päivän inspiraatiopläjäys

Nyt jo perinteiseksi muodostuneet aamuiset inspiraatiot.

Näillä ajatuksilla on hyvä polkaista päivä käyntiin, mukavaa tiistaita!

Jos sittenkin

En tiedä mikä minua oikein vaivaa, liekö ne alkavat kuukautiset, jotka saavat päähäni kummia ajatuksia. Aloin nimittäin pohtimaan, josko aloittaisin Superdieetin. Ai mistäkö tämä ajatus tuli päähäni, no en todellakaan tiedä. Olen aivan äimistynyt tästä mieliteostani, mutta jotenkin se nyt kutkuttaisi.

Kävin eilen illalla jopa Fitfarmin sivuilla vakoilemassa tarjontaa. 4.5 alkaisi seuraava. Olipa sinne tullut jotain uuttakin, nimittäin Superdieetti Simple, joka eroaa perinteisestä Superdieetistä liikunnan suhteen. Simple on käsittääkseni tarkoitettu sellaisille tyypeille, jotka eivät halua/pysty/kykene treenaamaan. Äääää... miksi, oi miksi se nyt alkoi kiinnostamaan! Toisaalta olisi kiva tutustua uuteen versioon, mutta toisaalta Superdieetti urani päättyi viime kerralla kiukutteluun. Siitä kyllä on jo melkein kaksi vuotta aikaa, joten on pieni mahdollisuus, että olisin hieman aikuistunut tässä ajassa.

Nyt Superdieetissä olisi kyllä ruokavalioissa kasvisvaihtoehtokin, joka olisi hyvinkin tervetullut tällä hetkellä, sillä kun lopetin lihansyönnin, joutuu ajoittain käyttämään paljonkin aivosoluja proteiinilähteiden pähkäilyyn. En olekkaan vielä lihasta luopumisesta tänne kirjoitellut, mutta lyhyesti: En ole vegaani, olen pescovegetaristi (hieno termi), eli syön jonkin verran maitotuotteita, kananmunia ja kalaa. Palaan tähän aiheeseen myöhempänä ajankohtana omassa postauksessaan.

Tässä olisi kolme viikkoa aikaa pohtia, että lähdenkö mukaan vai en. Onko kukaan lukijoista aloittamassa Superdieettiä? Jos minä aloitan, niin aloittaako joku muukin?

(toim.huom. Tämä ei ole maksettu mainos)

Tästä on tulossa piiitkä päivä...

Se tunne, kun netti pätkii...

... kun miehellä on krapula...

... kun valkoinen matto ei pysy valkoisena...

... kun kohta sataa vettä...

... kun kuukautiset ovat alkamassa...

... eikä saa syödä suklaata!

Aamun quote

Kiitos ja anteeksi :D

Mukavaa laihduttavaa keskiviikkoa rakkaat lukijani!

(Bittihiiren sähläilyjen vuoksi tämä vanha postaus jostain syystä päivittyi uudestaan, pahoitteluni!)

Tissigate

Jokainen katu-uskottava bloggaaja on ottanut kantaa Maisa Torpan viikko sitten kirjoittamaansa blogipostaukseen tisseistä ja niiden puutteesta.

Niinpä minäkin kannan korteni kekoon.

...

Hieno provo Maisa! Bravo!

*TapuTapu*

Maisan piti ilmeisesti muistuttaa kansaa itsestään, että jaksaisimme googlettaa kuka on Maisa Torppa. Ihan näin tulevaa televisio-ohjelmaansa silmällä pitäen.

Kypsänä, kiitos!

Olen tuttavapiirissäni törmännyt ihmeelliseen ilmiöön, nimittäin hedelmien syöntiin raakana. En yhtään ihmettele, etteivät hedelmät oikein meinaa maistua, jos niitä on tietämättömyyttään syönyt ennen kuin ne ovat ehtineet kypsyä.

Se, miksi hedelmät ovat kaupoissa raakoja, tai korkeintaan puolikypsiä on ilmeistä. Kypsät hedelmät säilyvät hyvin vähän aikaa. Ne myös pitäisi ehtiä kiikuttamaan maapallon toiselta puolen jokaisen meidän lähikauppaan ennen pilaantumista. Ruoan hävikki olisi hirmuinen, jos kaikki hedelmät myytäisiin syöntikypsänä. Toki joihinkin syöntikypsinä markkinoituihin tuotteisiin olen törmännyt, mutta hintakin on ollut kyseisissä tuotteissa korkea (koska hävikki).

Hedelmät ovat siinä mielessä hieman mälsiä, että niiden syöminen vaatii suunnitelmallisuutta. Jos tänään ostat mangon, on se yleensä syötävää vasta muutaman päivän kuluttua.

Mistä sitten tunnistaa kypsän hedelmän?

Avocado antaa kypsänä painettaessa hieman periksi. Sen päässä olevan pienen kannan voi myös poistaa ja kurkistaa, onko sisus vihreää. Jos on, niin silloin avocado on kypsä.

(kuva)

Mango tuoksuu kypsänä aromikkaalle, sekä tuntuu hieman pehmeältä.

(kuva)

Kiivi on niinikään pehmeä.

(kuva)

Ananaksesta lehti irtoaa helposti kun ananas on valmista syötäväksi, se myös tuoksuu voimakkaasti kypsänä.

(kuva)

Banaani on parhaimmillaan ruskeapilkkuisena.

Älä syö vielä! (kuva)

Olen itsekkin syyllistynyt raakojen hedelmien syöntiin. Mango ja banaani olivat inhokkihedelmiäni siihen asti, kunnes satuin maistamaan niitä kypsinä. Puinen ja kitkerä mango olikin mehukasta ja raikasta ja kitalakeen tarttuva mauton kivikova banaani pehmeää ja suussasulavan makeaa.

Maltatteko te kypsyttää hedelmät kunnolla, vai meneekö ronskisti raakana?

Aamun pikaiset

Viikonloppu ja viikonlopun herkkuhetket lähestyvät uhkaavasti, joten tämän päivän kauppareissulle muistettavaa:

Illalla tiedossa hieman asiapitoisempi postaus, mukavaa alkavaa päivää!

Paistetut banaanit

Laihduttamiseen kuuluu oleellisena osana ruoka, enkä ole tainnut postata vielä yhtäkään ruokajuttua, joten täältä pesee. Jiin kokeilevassa keittiössä testattiin tänään, miltä paistettu banaani maistuu. Maku oli yllättävän hyvä. Vaniljajäätelön kanssa varmasti hitti, mutta koska olemme painonpudotushommien äärellä niin jääköön jäätelöt sikseen.

Reseptiikka kaikessa yksinkertaisuudessaan, olkaa hyvä.

PAISTETUT BANAANIT

1 Banaani

2 Kiiviä

Pakastemustikoita

Cashew pähkinöitä

Nokare voita paistamiseen

Viipaloi kiivit ja banaani. Asettele kiivit lautaselle. Kuumenna pannu ja paista banaanit voissa nopeasti molemmilta puolilta. Nostele paistetut banaanisiivut lautaselle kiivien päälle. Ripottele päälle Cashew pähkinöitä ja jäisiä mustikoita.

Nauti!

Aamun inspiraatioquote

  Hyvää huomenta!

Tänään on ihan voittajafiilis, kävin vaa'alla vakoilemassa mitä blogin pariin palaaminen on saanut aikaan. En ollut uskoa silmiäni, kaksi kiloa on kadonnut! Tulipa siitä hyvä mieli.

Kaksi kiloa kevyempänä kohti uutta päivää!

*PusPus*

10 000 askelta - Päivä #2

Kävely on jokamiehen laji. Se ei vaadi kuukausimaksuja, vuosikausiksi sitovia jäsenyyksiä eikä kalliita varusteita. Sitä voi tehdä yksin tai yhdessä tai vaikka musiikkia kuunnellen.

Haluaisinkin esitellä teille itse kehittelemäni seitsemän askeleen (heh heh) ohjelman, kuinka kävelyharrastus tulisi aloittaa.

1. Nouse ylös

2. Katso ikkunasta ulos

3. Säänmukainen varustus

4. Avaa ovi

5. Astu ovesta ulos

6. Valitse suunta

7. Ota askel. Toista 10 000 kertaa

Jos kohdan yksi saavuttaminen aiheuttaa haasteita, osta koira.

10 00 askelta päivässä ylläpitää terveyttä. Säännöllinen kävely vähentää sydänsairauksien riskiä, rintasyövän riskiä, se lievittää ahdistusta, stressiä ja masennusta sekä auttaa nukahtamaan illalla.

Miksi jättää kävely siis väliin?

Mittaatteko päivittäisiä askeleitanne? Kuinka suuria lukemia kerrytätte?

Päivä #1 - Kolmannen kerran

Voisin kirjoittaa tähän pitkän selityksen siitä, missä olen taas luuhannut, mutta emmeköhän jokainen tiedä mitä minä olen oikein puuhaillut. Yritän päästä jälleen yli tästä armottomasta vitutuksesta ja unohtaa viimeisen kuukauden hurvittelut. Uusi yritys jälleen.

Jotain olen saavuttanut, nimittäin suurimman elopainoni ikinä, 121,4kg. Huoh...

Kolmas kerta toden sanoo ja niin edelleen...

Olen kateellisena kuunnellut ystäväni innostusta juoksuharrastukseen ja kanssaelänyt hänen hyvää ja energistä fiilistään. Olenkin asettanut itselleni tavoitteen, sitten kun painoni on alle 90 kiloa, alan juoksemaan! Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan kaapin oveen teipattuna Porin juoksukoulu, jotta innostuisin aloittamaan, mutta aina on ollut hyvä tekosyy jättää juokseminen muille. Haluan kuitenkin ensin pudottaa hieman painoa, sillä pelkään, että polveni  sanoisivat poks, jos nyt alkaisin juoksemaan. Joten 32kg on pudotettavaa ennen juoksemisen aloittamista. Siinäpä minulle tavoitetta.

Jotta saisin tästäkin tehtyä mahdollisimman teatraalista, otin 32 puuhelmeä symboloimaan jokaista pudotettua kiloa. Jokaisen pudotetun kilon kohdalla saan poistaa kiposta yhden helmen. Jännittävää (not)!

Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kun olen saavuttanut tavoitteeni, niin olen ansainnut tuhlata uusiin juoksuvermeisiin (tiedoksi vaan rakkaalle miehelleni, jos satut tätä lukemaan).